Riitta Simoila: Pyrstö nousee – nokka tarttuu vanhuspalveluja uudistettaessa (SOSTER)

19.11.2019

Riitta Simoila

Pyrstö nousee – nokka tarttuu vanhuspalveluja uudistettaessa (SOSTER)

Ikääntyneiden hoitoa ja hoivaa uhkaa tilanne, jota kuvaa paljon käytetty vertaus tervatulla katolla pyristelevästä harakasta. Mitoituksen 0,7 kiinnittäminen lakiin vahvistaa ympärivuorokautisen hoidon henkilöstömäärän tietylle tasolle. Henkilöstöpulaa potevassa sosiaali- ja terveydenhuollossa yhden kohdan korjaamisesta saattaa kuitenkin seurata arvaamattomia ongelmia muille hoidon tasoille. Vaaravyöhykkeellä on erityisesti kotihoito, jossa ei ole lakisääteistä mitoitusta ja jossa jo tällä hetkellä on pulaa ammattitaitoisesta henkilöstöstä. Kotihoidon heikentyminen ympärivuorokautisen hoidon vahvistuessa olisi kotihoitoa painottavan kansallisen strategian vastaista.

Mitoituksen kiinnittäminen lakiin on ymmärrettävää ympärivuorokautisessa hoidossa esiin tulleiden ongelmien vuoksi. Niiden taustalla on ollut liian pieni henkilöstömitoitus tai hoitoon osallistuvien riittämätön osaaminen. Myös laatusuositusten kyky ohjata toimintaa on osoittautunut heikoksi. Iäkkäiden ihmisten palvelujen kehittämiseen on annettu laatusuosituksia vuodesta 2001 alkaen, viimeisin vuosille 2017-2019. Suositus ja yritysmuotoisesti tuotetut palvelut ovat sopineet huonosti yhteen.

Asiakkaan hoitoisuus, sen luotettava mittaaminen ja tältä pohjalta arvioitu henkilöstötarve ovat perusta hyvän hoidon toteuttamiseen. Mitoituksen kytkeminen lakiin vahvistaa minimin, mutta saattaa jäykistää ja jättää huomioon ottamatta asiakaskohtaisen päivittäin muuttuvan hoidon tarpeen henkilöstölisäyksineen.

Mitoituksen toteutukseen ja seurantaan ehdotetaan RAI-järjestelmää. Sen käyttöä puoltaa   tieteellinen näyttö hyödyistä, laajat käyttökokemukset ja vertailtavuus. RAI-järjestelmän osaaminen vaatii uusien työntekijöiden perusteellista perehdyttämistä sen käyttöön ja henkilökunnan jatkuvaa koulutusta. RAI:n käyttäminen sovitusti ja kattavasti edellyttää omavalvonnan lisäksi ulkopuolista valvontaa riittävän tiheästi.

Ikääntyneiden hoidon tavoitteita on kirjattu vuosien ajan eri ohjelmiin ja suosituksiin. Niissä on kerrottu, miten haluaisimme läheisiämme ja itseämme hoidettavan, kun arki ei enää itsenäisesti suju. Korkeatasoiset tavoitteet kohtaavat toimeenpanossa arkipäivän, jossa hyvän hoidon ja hoivan ihannetta on vaikea saavuttaa. Toimintaympäristö muuttuu nopeammin kuin toimenpideohjelmat. Ikääntyneiden määrän kasvu ja hoivakoulutukseen hakeutuvien nuorten vähenevä määrä ennakoivat hoivasektorille pahenevaa työvoimapulaa. Vaikka mitoitus pohjautuukin koulutettujen sairaanhoitajien ja lähihoitajien varaan, lain tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan myös muita hoitoon ja huolenpitoon osallistuvia, kuten lyhyemmän koulutuksen saaneita hoiva-avustajia. Kaikki tekevät kaikkea -hoitoideologiasta on tarve siirtyä osaamiseen pohjautuvaan työhön ja tukipalvelujen kuten siivouksen ja ruokahuollon irrottamiseen hoivatyöstä. Tarvitaan myös ennakkoluulotonta ja pelotonta digitalisaation ja robotiikan mahdollisuuksien hyödyntämistä. Mahdollisuuksia, joita emme vielä tällä hetkellä tunnista, mutta jotka voivat ratkaisevasti parantaa hoidon ja hoivan sujumista murroksessa, jossa hoitoreserviä ei enää ole.