Markku Lehto: Takaisin tulevaisuuteen - avaimena uudistuva perusturva (SOSTER)

30.08.2019

Markku Lehto:
Takaisin tulevaisuuteen: avaimena uudistuva perusturva

Ennen 2019 eduskuntavaaleja perustulo synnytti ”pöhinää”. Menossa oli kokeilu. Ensimmäiset tulokset ehdittiin saada ennen vaaleja. Kokeilu keräsi kansainvälistäkin huomiota. Puolueet kisailivat omilla malleillaan. Tarjolla oli erilaisia ja eri maista kopioituja ehdotuksia perustulon järjestämiseksi kaikille maassa asuville. Tuntui kuin suuri uudistus olisi aivan oven takana ja pieni Suomi ensimmäisenä astumassa siitä sisälle.

Nyt on aika kysyä, mitä tästä jäi jäljelle. Optimistille jäi mieleen vilkas keskustelu ja virkistävät ideat. Tietoakin tuli hankittua, vaikka kokeilu jouduttiin toteuttamaan aikapulan takia tiukasti rajatulla ryhmällä.

Jäljelle jäi muutakin. Päällimmäisenä jäi epäselvyys, millaisia vaikutuksia kymmenien miljardien rahavirroilla olisi välittömästi ja varsinkin vuosikymmenien saatossa. Edelleen jäivät elämään myös väärät käsitykset perustulon kannustavista vaikutuksista. Se ei poista tuloloukkuja eikä yksinkertaista hallintoa kuten usein toistellaan.

Valitettavasti pöhinä ei myöskään lisännyt tietoa siitä, millainen tulotason tulisi olla, jotta se riittäisi kattamaan välttämättömät elinkustannukset. Pikemminkin se lisäsi huutokauppamentaliteettia tyyliin ”satanen nokkiin”.

Murheellisinta on, että todelliset ongelmat jäivät ratkaisematta. Toimeentuloturva on epäselvä ja horjuva erityisesti silloin, kun puhutaan lyhyiden toimeksiantojen ja työsuhteiden varassa toimivista. Ongelmat korostuvat, jos tulonmuodostus perustuu työtehtäviin, joiden toistuminen on epäsäännöllistä. Tämä on tavanomaista monilla luovan alan henkilöillä. Kaikkiaan kysymys on kasvavasta ryhmästä. Näiden osalta ei edetty senttiäkään.

  • Mitä nyt pitäisi tehdä.

Ensin on hyvä selvittää periaatteet. Aloitetaan perustuslaista. Sen mukaan oikeus välttämättömään toimeentuloon on henkilöllä, ”joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämisen edellyttämää turvaa”. Toisin sanoen jokaisen on ensin pyrittävä itse järjestämään elantonsa. Jos se ei onnistu, apuun tulee yhteiskunta, joka tarjoaa tuloihin ja elinkustannuksiin sovitettua täydentävää tukea.

Lisäksi todetaan: ”Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.” Tätä on kutsuttu yleisesti perusturvaksi. Tässä tapauksessa toimeentulon myöntämiseen on siis selkeä syy. Tuen suuruus on laissa määritelty eikä sitä soviteta kulutusmenoihin.

Perustuslaki tarjoaa edelleen hyvän pohjan. Lähdetään siitä liikkeelle, jolloin johtoajatuksena on:

  • Perusturvaa kehittämällä on puututtava niihin epäkohtiin, jotka vaativat korjaamista.

Uudistuvan perusturvan kulmakivenä tulisi olla vankka tieto. Lainsäädännössä ja erityisesti sen perusteluissa on selvennettävä, millaiseen elämiseen perusturvan on tarkoitus riittää ja miten perusturva seuraa paitsi hintatason, myös yleistä tulotason kehitystä. Kokoavasti tämä voidaan kirjata kansaneläkelakiin.

Samassa yhteydessä on määriteltävä, mitkä toimeentuloturvan osat luetaan perusturvaan ja miten niiden tasot asettuvat suhteessa toisiinsa. Lyhytaikaisiksi tarkoitetut turvan muodot voivat olla tasoltaan alempia kuin pitkäaikaiset, ehkä koko aikuiseliniän kestävät eläkkeet.

Kolmanneksi on parannettava perusturvan ennakoitavuutta. Tämä koskee erityisesti epäsäännöllisten työ- ja toimeksiantosuhteiden varassa työtä tekevien asemaa. Tälle hyvin heterogeeniselle ryhmälle on kehitettävä oikeustakuu, joka poistaa pitkittyneet selvittelyt ja epävarmuudet tuen saamisesta. Oikeustakuu koostuu yleisestä normien selkeyttämisestä, ennakkopäätöksistä ja henkilökohtaisesta palvelusta.

Neljänneksi on tehostettava toimia, joilla voidaan ehkäistä perusturvan varaan sairauden tai työttömyyden takia joutuminen ja nopeuttaa hoitotoimenpiteitä ja työelämään siirtymistä. Siihen päästään tehostamalla tiedon käsittelyä ja tiedon välittämistä viranomaiselta toiselle sekä priorisoimalla toimenpiteitä. Tässäkin erityinen kohderyhmä koostuu henkilöistä, joiden on työmarkkina-asemansa takia oltava ”aina valmiina”, kun tilaisuus työhön on tarjolla. Heitä ei voi asettaa pitkän jonon hännille.

Viidenneksi on luotava perusturvalle omat kriteerit niin, etteivät perusturvan tasoon tehtävät muutokset siirry automaattisesti ansioturvaan. Ansioturva on sidottu ansiotasoon ja nousee ansiotason yleisen nousun mukana, perusturva ei.

Näillä eväillä poistetaan niitä ongelmia, joihin perustulon miljardimyllyn toivottiin tuovan apua.

Markku Lehto