Hyvä Helsinki kaikille - kunnallisvaaliohjelma 2012

 

Hyvä Helsinki kaikille
 
Syksyn 2012 kuntavaaleja varjostaa Kataisen hallituksen epäonnistumaan tuomittu kuntarakenneuudistus. Hankkeen ympärillä vellova epäselvyys vie huomiota kansalaisille kaikkien tärkeimmästä kunta-asiasta: kuntien mahdollisuuksista tarjota asukkailleen joustavat ja toimivat palvelut.
 
Helsingin ja muun pääkaupunkiseudun kuntarakenteen kehittäminen ei voi tapahtua ilman kunnollista yhteistä valmistelua. Sellaista ei ole käynnissä eikä edes näköpiirissä. Siksi lokakuun vaalit eivät ole äänestys pääkaupunkiseudun kuntarakenteesta, vaan paljon tärkeämmästä asiasta.  Lokakuussa 2012 valittavat helsinkiläiset valtuutetut ovat vastuussa siitä, käännetäänkö Helsingin kehityksen suuntaa kaupunkimme asukkaiden palvelujen ja asumisviihtyvyyden parantamiseksi.
 
Kaupungin on luotava asukkailleen mahdollisuudet itsenäisten valintojen tekemiseen arkipäivässään. Helsinkiläinen tietää itse parhaiten, kuinka hän haluaa asua, hoitaa lapsensa tai liikkua kaupungissa.
 
Kaikki maa ei ole rakennusmaata.
 
Helsingin menestyksen pohja ja asukkaiden hyvinvointi kaupungissaan on nyt alistettu määrälliselle kasvulle. Tämän politiikan seuraukset näkyvät monella tavalla: kiire gryndaukseen luo toimimattomia asuinalueita ja johtaa rakennusten huonoon laatuun. Asuntotuotantoa ohjaavat suhdanteet, ei asuntojen tarve. Kaavoitetut alueet eivät toteudu ja aloitetut työmaat voivat seistä odottamassa parempia myyntihintoja. Tässä syy, miksi asunnot ovat Helsingissä kalliita. Tämän Helsinki voi välttää.
 
Parempia ja viihtyisämpiä asuinalueita voidaan rakentaa, kun siirrytään ”kertakäyttöajattelusta” kestävään tekemiseen. Tehdään parempaa, ei hosumalla eikä ahnehtimalla. Rahapulaan ei pidä vedota, silla juuri köyhänkin kannattaa satsata laatuun. Tulevan valtuuston on välittömästi sanottava EI Haltialan peltojen rakentamiselle ja vääjäämättömästi etenevälle Keskuspuiston katkaisemiselle. Kaupunki ei ole pelkkiä asuinalueita. Kaupungin arvo on sen monimuotoisuudessa.
 
Helsinkiläiset, nykyiset ja tulevat, eivät ole keskustalaisten mielestä vain kaupungin veroalamaisia. Heillä on myös oikeuksia. Rauhallinen ja turvallinen asuinympäristö on yksi tärkeimmistä kuntalaisen oikeuksista.
 
Helsingin kokoisen kaupungin päättäjien pitää pystyä huolehtimaan siitä, ettei kaupungin sisäinen eriseuraisuus lisäänny. Helsinkiläisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan postinumeron perusteella. Numerot 00140, 00530 ja 00980 ovat yhtä arvokkaita.
 
Lapsiperheiden kotiapu on palautettava
 
Kaupungin päätöksenteossa on korostettava positiivisen syrjinnän periaatetta. Kaupungin on tartuttava erilaisten vaikeuksien kanssa painivien alueiden ongelmiin lisäämällä voimavaroja: sekä opettajia, hoitajia, kuraattoreita että kotipalvelua. Kunnallisen kotiavun palauttaminen on nimenomaan Helsingissä ratkaiseva avain moneen, isoja otsikoita synnyttäviin perheiden ongelmiin.
 
Syyllistämällä vanhempia, perheen nuoria tai lapsia, emme saa mitään aikaan. Sen sijaan pienellä panostuksella perheiden arjen helpottamisen voimme säästää paljon kärsimyksiä ja myös rahaa. On viisautta välttää tällaisella myönteisellä kohtelulla sekä ihmisten että kokonaisten asuinalueiden syrjäytyminen, sosiaalisten ongelmien kasvu ja huono-osaisuuden muuttuminen perheissä perityviksi.
 
Aitojen rakentaminen ei sovi Helsinkiin
 
Tasa-arvoisen ja turvallisen Helsingin tuntomerkkeihin kuuluu, että jokainen kaupunginosa luo yhteisöllisen kokonaisuuden. Ei ole olemassa vain osittain palveluiltaan hyvää, vain tietyin paikoin turvallista tai vain ripotellen viihtyisää Helsinkiä.
 
Väärän politiikan seurauksena kaupunkiin on syntymässä pelkästään huono-osaisten ja pelkästään hyväosaisten omia kaupunginosia. Kumpaankaan suuntaan menevä eriseuraisuus ei ole hyväksi asukkaille. Vakiintuessaan tällaiset kahtiajaot tuottavat kaupunkiin rajalinjoja, joiden yli on ajan myötä vaikea kulkea.
 
Suomalaisen yhteiskunnan sosiaalinen tasarakeisuus ja tasavertaisuus ovat rajalinjojen rakentamisen myötä murentumassa. Uusi säätyjako nostaa päätään. Tämän seurauksista joudumme maksamaan ison laskun.
 
Helsinki voi vielä estää asuinalueiden eriytymisen. Meidän pitää vain omaksua sellainen politiikka, joka pitää asuinalueet yhteisinä, erilaisten ihmisten asuinpaikkoina.
 
Helsingin myönteinen ilme ei ole vain näyteikkunaa ja kulissia. Viihtyisää ja asukkaitaan tasa-vertaisesti kohtelevaa kaupunkia voi esitellä myös ydinkeskustan ulkopuolelta. Tämä on tärkeä laadullinen kilpailuvaltti Helsingille: suurikin kaupunki voi elää ja menestyä tasavertaisena asuinpaikan kaikille.
 
Maantieteelle keskittäjätkään eivät voi mitään
 
Helsingin ikuinen pullonkaula, kantakaupungin sijainti kapealla niemellä, asettaa rajansa kaupungin keskustan rakentamiselle, liikenteelle ja asumiselle.
 
Niin paljon täyttömaata ei synny edes Pisara-radan tunnelista, että Helsingin niemi muuksi muuttuisi.
 
Miksi muuten pitäisikään? – Viisaus syntyy tosiasioiden tunnustamisesta, sanoi Paasikivi, ja jatkoi, että maantieteelle me emme voi mitään. Nämä annetut lähtökohdat mielessä Helsinkiä pitää kehittää, eikä taistella tosiasioita vastaan. Helsingin runsas rantaviiva on rikkaus, joka on osattava hyödyntää kaupunkilaisten hyväksi.
 
Helsingin niemi ja kantakaupunki eivät enää kasva, kun Jätkäsaari, Hernesaari, Kalasatama ja Sompasaari on rakennettu. Kantakaupungin lähialueiden kehittämisessä on mahdollisuus mm. muuttaa moottoritiet kaupunkibulevardeiksi. Uuden valtuuston avaintehtävä on suunnitella kantakaupungin ulkopuolisten alueiden kehittäminen viihtyisäksi kaupungiksi.
 
Liikenteen ilmastotavoitteisiin vastaaminen on vihdoin aloitettava
 
Helsinki on sitoutunut alentamaan liikenteen ilmastokuormaa. Silti kaavoitus ja liikenteen suunnittelu jatkuvat ennallaan, pääasiassa henkilöautoiluun perustuvana. Uuden valtuuston on tehtävä tässä käännös.
 
Sähköauto ei yksin ratkaise liikenneongelmia. Tarvitaan joukkoliikennettä, joka on oikeasti autoilua parempi arjen liikkumistapa. On luotava kaupunkirakenne, jossa palvelut ja kaupat ovat ihmisten luona, ei keskitettyinä suuryksiköiksi kauas asumisesta.
 
Joukkoliikenneverkko palvelee nyt kantakaupunkia. Liikenneverkon kehittämisessä on panostettava kehämäiseen liikkumistarpeeseen, jolla voitetaan matkustajia autoista joukkoliikenteeseen. Pitkään suunniteltu Raidejokeri on tässä ykköshanke. Helsinkiin tulee tehdä eurooppalainen kävelykeskusta myös Helsinkiin ja modernisoida raitioliikenne 2000-luvun tasolle. Tämä palauttaa keskustan vetovoiman ja viihtyisyyden.
 
Isolla kaupunkiseudulla tarvitaan isoja investointeja. Kaupungin on toteutettava hankkeensa päättämällään budjetilla, ei jatkuvilla hinnantarkistuksilla. Viime aikojen suurhankkeet on aloitettu kustannusarvioilla, jotka parissa vuodessa ovat jopa kaksinkertaistuneet. Suurhankkeiden sijasta kustannustehokkaimpia ovat usein pienet ja edulliset parannukset olemassa oleviin järjestelyihin.
 
Helsingin ja maakuntien kumppanuus on Suomen etu
 
Millään muulla suomalaisella kaupungilla ei ole mahdollisuuksia, varoja, eikä sellaisia vetovoimatekijöitä, mitkä Helsingillä on. On koko maan kannalta eduksi, että Helsinki ryhtyy käyttämään sekä suhteellisia etujaan että todellisia kilpailuvalttejaan houkutellakseen Suomeen lisää osaavaa väkeä, kasvavia yrityksiä ja maksukykyisiä ostosmatkailijoita sekä pääkaupunkiin että samalla muualle maahan.
 
Maakuntien ja Helsingin kumppanuus näissä asioissa ei ole edennyt riittävästi. Osaksi syynä on Helsingin poliitikkojen läpinäkyvä, kaikille osapuolille vahingollinen sanelupolitiikka ja keskittämisvimma.
 
Helsingin aika kuluu tällä hetkellä muun Suomen kustannuksella kasvamiseen. Tämä strategia on Helsingille helpompi, mutta vahingoksi Suomelle. Helsinki ei nykyisellään kilpaile muiden maiden suurkaupunkien kanssa, vaikka pitäisi.
 
Helsinkiläiset huolehtivat - annetaan siihen mahdollisuus
 
Laitoshoidon varaan jätetty ikäihmisten hoiva ja hoito kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Pelkästään ikääntyvien ja vanhusten osuus kansalaisista kasvaa laitoshoidon mahdollisuuksien yli. 
 
Ikääntyvien ihmisten hoivan ja hoidon tarpeet vaihtelevat ihmisten välillä ja eri elämänvaiheissa. Hoivan ja turvallisen arkipäivän takaamiseksi laitoshoito on vain yksi mahdollisuus monista.
 
Tarvitaan omaishoitajien, kotihoidon, kotisairaanhoidon ja terveydenhoidon yhteispeliä. Tämä linkitys pitää tehdä mahdollisimman ajoissa, silloin kun ikääntyvällä itsellään on mahdollisuus osallistua palvelujensa järjestämiseen. Räätälöity ja ajoissa suunniteltu kotihoito voidaan tehdä myös kustannustehokkaasti. Säästyvät varat on kohdennettava omaishoidon tukemiseen ja kolmannen sektorin palvelujen tuottamiseen ja hoivapalvelujen kehittämiseen.
 
Ikääntyvien helsinkiläisten kannalta avainkysymys on, miten saada oikea palvelu oikeassa paikassa. Keskustan mielestä Helsingissä tulee rakentaa hoivaketju, jossa ikäihmisten palvelujen saatavuus kotipalveluista erikoissairaanhoitoon toimii aukottomasti. Tämän käytännön tuloksena ikääntyville ihmisille tulee mahdollisuus viettää valtaosa ajastaan omassa kodissaan.
 
Kotihoidontuki on menestys erityisesti Helsingissä – äänestetään sille pitkä jatkoaika!
 
Perheillä tulee olla valinnanmahdollisuuksia ja joustavuutta lastenhoidossa ja työajoissa. Kotihoidon, perhepäivähoidon sekä yksityisen ja julkisen päivähoidon tarjoamat mahdollisuudet antavat liikkumavaraa perheen kulloiseenkin elämäntilanteeseen. Uusilla asuinalueilla on huolehdittava riittävistä päivähoitopalveluista.

Keskusta haluaa, että lasten kotihoidon tuki ja omaishoidon tuki antavat mahdollisuuden pitää huolta läheisistään. Tukien on oltava määrältään riittäviä eikä niitä saa ryhtyä ideologisista syistä leikkaamaan.
 
Koti- ja omaishoito eivät korotettuinakaan maksa kuin murto-osan sitä, mitä kustannukset olisivat vastaavassa yhteiskunnan tuottamassa palvelussa.
 
Omaishoitajien työn raskaus vaatii välillä irrottautumista hoivattavasta. Siksi säännölliset viikonloppuvapaat, vuosiloma ja kuntoutus ovat välttämättömiä usein myös itsekin ikääntyvälle omaistaan hoitavalle.
 
Omaisten ja läheisten mahdollisuutta saada työstään vuorotteluvapaata pitää kehittää tilanteissa, joissa omaisesta huolehtiminen määräaikaisesti on tarpeen.

Ikääntyvien suomalaisten muuttuvien tarpeiden mukaisia asumismuotoja on kehitettävä yhdistämällä kotona asumisen itsenäisyys ja palvelukeskusten arkipäivän turvallisuus sekä esteettömyys. Kotona asumisen hyviä puolia pitää vahvistaa kotipalvelun ja kotisairaanhoidon tuomalla turvallisuuden tunteella ja huolenpidon kokemuksella.

Lapselle ja nuorelle hyvä ei ole koskaan muille huono
 
Helsinki tarvitsee asukkaikseen nuoria lapsiperheitä myös kaupungin ytimeen. Yhteisöllisyyden ja turvallisuuden korostaminen sopii Helsingille. Turvallisuus ja yhteisöllisyys syntyvät asukkaiden toiminnasta ja tekemisistä. Yhteisöllisyyden rakentaminen jo nyt täällä asuvien välille antaa Helsingille mallin myös toimia uusien asukkaidensa kotouttamisessa.
 
Turvaamalla lasten ja nuorten hyvinvoinnin Helsinki turvaa tulevaisuutensa. Lasten ja nuorten
hyvinvointisuunnitelma on valmisteltava poikkihallinnollisesti ja sen tulee ohjata kaupungin budjetin laadintaa. Näin Helsinki toteuttaa lasten suojelua parhaimmillaan, ennalta ehkäisevästi!
 
Lastensuojelussa jo olevan lapsen oikeus omaan edunvalvojaan on toteutettava, jotta lapsen ääni kuullaan vaikeimmissakin tilanteissa. Tällä hetkellä helsinkiläislapsille on määrätty edunvalvojia huomattavasti muita kaupunkeja vähemmän.
 
Palvelut tarpeiden mukaan - julkinen järjestelmällisyys ja yksityinen joustavuus yhteistyöhön

Helsinkiläisille tärkeintä ovat palvelujen laatu ja saatavuus. Vastuu peruspalvelujen järjestämisestä on aina kaupungilla. Sen lisäksi palveluja voivat tuottaa myös yritykset, järjestöt tai kaupunki yhdessä naapurikuntien kanssa.
 
Kaupungin, järjestöjen ja yksityisten tuottamat palvelut on sovitettava yhteen, tukemaan toinen toisiaan. Kaupungin on huolehdittava palveluiden laadun tehokkaasta valvonnasta ja turvallisuudesta samalla kun niiden tuottamista on monipuolistettava.
 
Kilpailutus on oikein järjestettynä mahdollisuus parantaa palvelujen laatua ja pitää hinnat kohtuullisina. Nyt kilpailusäännöt suosivat isoja toimijoita. Kaupungin palvelujen kilpailun voittajaa ei saa määrätä ennalta hankalan tarjousmenettelyn kautta.
Kilpailun pitää tarjota pienille yrittäjille mahdollisuus menestyä tarjouksellaan.
 
Kilpailutuksen edullisin ja paras vaihtoehto voi olla myös se, että yksitäiset hoitopaikat valmistavat päivittäiset ateriansa itse. Tätä vaihtoehtoa ei pidä romuttaa pakottamalla kaikki saman palveluntarjoajan asiakkaaksi.
 
Kaupungin tulee luoda hyvät toiminnalliset puitteet myös vapaaehtoistyölle.

Ennaltaehkäisevä mielenterveystyö ja päihdetyö on huomioitava kaikilla palvelusektoreilla. Ennaltaehkäisevällä työllä voidaan vaikuttaa ajoissa ja pitemmällä aikavälillä säästää terveys- ja sosiaalipalveluissa.
 
Terveydenhoidon suurremontti on todella tarpeen
 
Sosiaali- ja terveydenhuollon voimavarojen järkevä käyttö vaatii suurremonttia. Remontissa pitää korjata terveydenhuollon rahoittaminen, palvelujärjestelmä ja myös palveluiden tuottamisen tapa.
 
Jokaisella asukkaalla on oltava mahdollisuus päästä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle kiireettömässäkin asiassa kolmessa päivässä. Toimivien ja tasa-arvoisten terveyspalveluiden takaamiseksi Helsinki tarvitsee lisää hoitohenkilökuntaa: lääkäreitä sekä terveyden- ja sairaanhoitajia tarvitaan nopeasti lisää.
 
Terveydenhuollon henkilökunnan lisääminen ei kuitenkaan onnistu Helsingissä helpolla. Pula ei poistu, vaikka virkoja julistetaan auki kuinka paljon tahansa. Suurimpana esteenä on Helsingissä asumisen kalleus, nykyisin monelle tämä on sama kuin mahdottomuus.
 
Vuosi 2012 jää historiaan kaupungin asuntotuotannon rumimpana merkkipaaluna. Tämä nollavuosi näkyy pitkään tulevaisuudessa monella tavalla. Väärän asuntopolitiikan seurauksista kärsivät eniten ne helsinkiläiset, jotka tarvitsisivat auttavia käsiä arkipäivässään.
 
Keskusta on valmis helpottamaan tämän negatiivisen asuntokuplan vakavia seurauksia välittömästi. Helsingissä on ryhdyttävä maksamaan hoitohenkilökunnalle pääkaupunkilisää, jotta edes nyt täyttämättä oleviin hoiva- ja hoitoalan työpaikkoihin saadaan tekijät. Tämä palkanlisä lievittää sitä taloudellista taakkaa, jonka Helsingin väärä asuntopolitiikka on matalapalkkaisille aiheuttanut.
 
Helsingissäkin perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon on toimittava saumattomasti. Potilas ei saa pudota niiden väliseen kuiluun. Ketjun terveyskeskuksesta erikoislääkäriin ja erikoissairaanhoidosta jatkohoitoon perusterveydenhoidon vuodeosastolle tai kotipalveluiden turvin omaan kotiin on toimittava sujuvasti ja potilaan etua palvellen.
 
Itämeri on meidän vastuullamme

Helsinki on merellinen kaupunki, Itämeren helmi. Itämeri ja Suomenlahti ovat luoneet Helsingille mahdollisuuden kehittyä kansainväliseksi suurkaupungiksi. Suomella on velvollisuus toimia ja tehdä kaikki niin Suomenlahden kuin koko Itämeren puhtauden puolesta.

Itämeren tilasta on paljon tutkittua tietoa. Johtopäätös on selvä: meri on hätätilassa ja suuren muutoksen kourissa. Helsinki on sidoksissa Itämereen. Kaikki toimet, joilla merta kunnostetaan, suojellaan ja pelastetaan koituvat myös helsinkiläisten eduksi.

Suomenlahti kärsii mittavasta saasteongelmasta. Sen pohjoisrannikko on kuolemassa ensimmäisenä. Tämän uhkan torjumisessa korostuu globalisaation ajan kaupunkien välinen paikallinen yhteistyö ongelman ratkaisemiseksi.
Itämeri kaipaa pelastuakseen nopeita toimia. Vaikka Itämeren pelastaminen onkin kansallinen ja kansainvälinen ponnistus, meille se on myös kotikaupungin elämän, historian ja identiteetin kysymys.

Elävä satama ja telakkatoiminta ovat osa Helsinkiä. Itämeren kulttuurimerkitys on myös mittava. Suomenlinna maailman kulttuurisäätiön suojelukohteena on tästä esimerkki.