TURVALLINEN HELSINKI - YMPÄRISTÖ, YHTEISVASTUU JA YRITTÄJYYS

TURVALLINEN HELSINKI - YMPÄRISTÖ, YHTEISVASTUU JA YRITTÄJYYS

Kunnallisvaalit 2004 - Helsinki-ohjelma 

MUUTOSVOIMA

Suomen Keskusta on ainoa ja todellinen muutosvoima, joka rakentaa turvallista Helsinkiä yhteisvastuun ja yrittäjyyden perustalta. Ympäristön hyvinvointi on Helsingin keskustalaisille tärkeä perusasia. 

Helsinki on osaamisen, luovuuden ja yrittäjyyden varassa kehittyvä pääkaupunki. Tieteen, taiteen, yritystoiminnan ja hallinnon keskuksena Helsinki on myös Suomen talouden veturi, jonka kestävään kehitykseen perustuva menestys koituu kaikkien Helsingin seudun asukkaiden ja koko maan hyväksi. Helsinki on Suomen portti muualle Eurooppaan ja yhdysside Itämeren piiriin.
Jotta innovatiiviselle yhteisölle, henkisen vapauden ja vilkkaan yritystoiminnan yhdistelmälle voidaan saada kaikkien helsinkiläisten hyväksyntä, on pidettävä huolta palveluiden tasosta. Kunnilla on vastuu julkisten palveluiden järjestämisestä ja niiden laadukkuudesta. Vastuuta palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta on voitava siirtää yksityissektorille, mutta samalla kunnan on huolehdittava laadun tehokkaasta valvonnasta ja palvelujen turvallisuudesta.
 
Lapsiperheiden luottamus Helsinkiin kotikaupunkina on palautettava. Vanhemmille on luotava aito valinnan mahdollisuus lapsien kotihoidon ja perhepäivähoidon sekä yksityisen ja julkisen päivähoidon välillä.
Ikääntyvien helsinkiläisten on voitava asua kotonaan ja liikkua tutussa ympäristössä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä arjen turvallisuuteen. Hyvän vanhuuden takaamiseksi on luotava julkisen ja yksityisen kotipalvelutarjonnan verkosto, jolla saavutetaan ikääntyvälle väestölle yksilöllisyys ja oman elämänhallinta. Tietotekniikkaa on käytettävä hyväksi vanhusten ja vammaisten kotona asumisen turvaamiseksi.
Helsinkiä eteenpäin vievää vapaata, luovaa ja yritteliästä ilmapiiriä ei synny, elleivät kaupunkilaisten perusasiat ole kunnossa. Helsingin huonosti hoidettu maa- ja asuntopolitiikka on johtanut asumiskustannusten karkaamiseen käsistä. Monia perheitä painavat suuret asuntovelat. Usein ainoaksi elämisen viihtyvyyden parantamisen mahdollisuudeksi jää muutto pois Helsingistä.
Helsinkiä on kehitettävä asukkaiden eikä hallinnon tarpeiden kannalta, siksi tarvitaan koko Helsingin seudun yhteistä kehittämistä. Hyvät koulutus- ja terveyspalvelut, järkevä maankäyttö, tarpeellinen työpaikka- ja asuntorakentaminen sekä hyvin toimivan joukkoliikenteen toteuttaminen on mahdollista vain kuntien seudullisella yhteistyöllä ja valtiovallan vahvalla myötävaikutuksella. On nopeasti löydettävä tehokas toimintamalli yhteistyön toteuttamiseksi.

Helsingin menestys ei ole kiinni niinkään seudun sisäisestä kilpailusta, vaan Helsingin seudun kyvystä kilpailla innovaatioista, investoinneista ja osaavista ihmisistä Euroopan, Aasian ja Amerikan kasvukeskusten kanssa.

Valtion on kohdeltava Helsinkiä oikeudenmukaisesti. Matti Vanhasen hallituksen päätös kuntatalouden palvelujen turvaamisesta on oikealla tiellä. Se merkitsee selvää korjausta aiempaan valtion harjoittamaan kuntapolitiikkaan Helsingin kannalta. Helsingin elinvoiman vahvistaminen on haaste koko Suomelle, vaikka hyvän, viihtyisän ja eteenpäin katsovan kaupungin helsinkiläiset rakentavat omilla päätöksillään.

Koko Suomea koskevan, yleisen talouspolitiikan onnistuminen on mitä suurimassa määrin Helsingin asia. Elvyttävä ja rakenteita uudistava talouspolitiikka tukee kasvua, investointeja ja työllisyyttä. Siten se tukee myös Helsingin elinkeinoelämän vahvistumista.

Helsingin kehityksen kannalta on tärkeää poliittisten voimasuhteiden muuttaminen kunnallisvaaleissa. Vanha poliittinen valtajärjestelmä on hidas. Se ei pysy mukana nykypäivän elämänrytmissä, jossa kansalaisten on kovienkin uhrauksien kautta rakennettava elämäänsä eteenpäin. Kovan talouden kasvun vuosina virheellisiä päätöksiä ei korjattu; ongelmien annettiin kärjistyä. Tämän politiikan seurauksena on vallalla kaupunkilaisten tyytymättömyys ja epävarmuus: sosiaalinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen turvallisuus on kovalla koetuksella. Työttömien määrä on Helsingissä yhä huolestuttavan korkea. Helsinkiläistä kipeästi koskevat ongelmat kertovat yleisten tarpeiden ja poliittisten päättäjien toiminnan ristiriidasta.

Yhteistyön tiivistämien Tallinnan kanssa on tärkeää. Viron EU-jäsenyyden myötä tulevat Helsinki ja Tallinna integroitumaan yhdeksi talousalueeksi. Työvoiman vapaa liikkuvuus edellyttää Helsingiltä aktiivista ulkomaalaispolitiikkaa osaavien työntekijöiden houkuttelemiseksi ja kasvavan ulkomaalaisväestön kotouttamiseksi. Helsingin on toimittava aktiivisesti eurooppalaisten suurkaupunkien verkostossa, kuten myös on kehitettävä  yhteyksiä Pietariin ja Moskovaan. Viihtyisä ja asukkaistaan huolehtiva Helsinki on Suomelle tärkeä tekijä kansainvälisessä vuorovaikutuksessa.

YHTEISVASTUUTA JA LAADUKKAITA PALVELUITA

Kunnallisvaalit lokakuussa 2004 tarjoavat helsinkiläisille kansanvaltaisen mahdollisuuden suunnan muuttamiseksi.

Suomen Keskusta on kunnallisvaaleissa ainoa ja todellinen muutosvoima, joka rakentaa turvallista Helsinkiä yhteisvastuun ja yrittäjyyden perustalta. Ympäristön hyvinvointi on Helsingin keskustalaisille tärkeä perusasia. 

Helsinki on osaamisen, luovuuden ja yrittäjyyden varassa kehittyvä pääkaupunki. Tieteen, taiteen, yritystoiminnan ja hallinnon keskuksena Helsinki on myös Suomen talouden veturi, jonka kestävään kehitykseen perustuva menestys koituu kaikkien Helsingin seudun asukkaiden ja koko maan hyväksi. Helsinki on Suomen portti muualle Eurooppaan ja yhdysside Itämeren piiriin.

Jotta innovatiiviselle yhteisölle, henkisen vapauden ja vilkkaan yritystoiminnan yhdistelmälle voidaan saada kaikkien helsinkiläisten hyväksyntä, on pidettävä huolta palveluiden tasosta. Kunnilla on vastuu julkisten palveluiden järjestämisestä ja niiden laadukkuudesta. Vastuuta palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta on voitava siirtää yksityissektorille, mutta samalla kunnan on huolehdittava laadun tehokkaasta valvonnasta ja palvelujen turvallisuudesta.

Lapsiperheiden luottamus Helsinkiin kotikaupunkina on palautettava. Vanhemmille on luotava aito valinnan mahdollisuus lapsien kotihoidon ja perhepäivähoidon sekä yksityisen ja julkisen päivähoidon välillä.
Ikääntyvien helsinkiläisten on voitava asua kotonaan ja liikkua tutussa ympäristössä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä arjen turvallisuuteen. Hyvän vanhuuden takaamiseksi on luotava julkisen ja yksityisen kotipalvelutarjonnan verkosto, jolla saavutetaan ikääntyvälle väestölle yksilöllisyys ja oman elämänhallinta. Tietotekniikkaa on käytettävä hyväksi vanhusten ja vammaisten kotona asumisen turvaamiseksi.
Helsinkiä eteenpäin vievää vapaata, luovaa ja yritteliästä ilmapiiriä ei synny, elleivät kaupunkilaisten perusasiat ole kunnossa. Helsingin huonosti hoidettu maa- ja asuntopolitiikka on johtanut asumiskustannusten karkaamiseen käsistä. Monia perheitä painavat suuret asuntovelat. Usein ainoaksi elämisen viihtyvyyden parantamisen mahdollisuudeksi jää muutto pois Helsingistä.

Helsinkiä on kehitettävä asukkaiden eikä hallinnon tarpeiden kannalta, siksi tarvitaan koko Helsingin seudun yhteistä kehittämistä. Hyvät koulutus- ja terveyspalvelut, järkevä maankäyttö, tarpeellinen työpaikka- ja asuntorakentaminen sekä hyvin toimivan joukkoliikenteen toteuttaminen on mahdollista vain kuntien seudullisella yhteistyöllä ja valtiovallan vahvalla myötävaikutuksella. On nopeasti löydettävä tehokas toimintamalli yhteistyön toteuttamiseksi.

Helsingin menestys ei ole kiinni niinkään seudun sisäisestä kilpailusta, vaan Helsingin seudun kyvystä kilpailla innovaatioista, investoinneista ja osaavista ihmisistä Euroopan, Aasian ja Amerikan kasvukeskusten kanssa.

Valtion on kohdeltava Helsinkiä oikeudenmukaisesti. Matti Vanhasen hallituksen päätös kuntatalouden palvelujen turvaamisesta on oikealla tiellä. Se merkitsee selvää korjausta aiempaan valtion harjoittamaan kuntapolitiikkaan Helsingin kannalta. Helsingin elinvoiman vahvistaminen on haaste koko Suomelle, vaikka hyvän, viihtyisän ja eteenpäin katsovan kaupungin helsinkiläiset rakentavat omilla päätöksillään.

Koko Suomea koskevan, yleisen talouspolitiikan onnistuminen on mitä suurimassa määrin Helsingin asia. Elvyttävä ja rakenteita uudistava talouspolitiikka tukee kasvua, investointeja ja työllisyyttä. Siten se tukee myös Helsingin elinkeinoelämän vahvistumista.

Helsingin kehityksen kannalta on tärkeää poliittisten voimasuhteiden muuttaminen kunnallisvaaleissa. Vanha poliittinen valtajärjestelmä on hidas. Se ei pysy mukana nykypäivän elämänrytmissä, jossa kansalaisten on kovienkin uhrauksien kautta rakennettava elämäänsä eteenpäin. Kovan talouden kasvun vuosina virheellisiä päätöksiä ei korjattu; ongelmien annettiin kärjistyä. Tämän politiikan seurauksena on vallalla kaupunkilaisten tyytymättömyys ja epävarmuus: sosiaalinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen turvallisuus on kovalla koetuksella. Työttömien määrä on Helsingissä yhä huolestuttavan korkea.
Helsinkiläistä kipeästi koskevat ongelmat kertovat yleisten tarpeiden ja poliittisten päättäjien toiminnan ristiriidasta.

Yhteistyön tiivistämien Tallinnan kanssa on tärkeää. Viron EU-jäsenyyden myötä tulevat Helsinki ja Tallinna integroitumaan yhdeksi talousalueeksi. Työvoiman vapaa liikkuvuus edellyttää Helsingiltä aktiivista ulkomaalaispolitiikkaa osaavien työntekijöiden houkuttelemiseksi ja kasvavan ulkomaalaisväestön kotouttamiseksi. Helsingin on toimittava aktiivisesti eurooppalaisten suurkaupunkien verkostossa, kuten myös on kehitettävä  yhteyksiä Pietariin ja Moskovaan. Viihtyisä ja asukkaistaan huolehtiva Helsinki on Suomelle tärkeä tekijä kansainvälisessä vuorovaikutuksessa.

YRITTÄJYYDELLÄ HYVINVOINTIA


Kannustava elinkeinopolitiikka on perusta kaikelle kehitykselle. Elinkeinopolitiikkaa tarvitaan, jotta Helsinki ei näivettyisi hallinnolliseksi keskukseksi. On kannustettava erimuotoista ja –kokoista yrittäjyyttä ja luotava sille vankka perusta. Erityisesti pienille ja keskisuurille palveluyrityksille on Helsingissä tarvetta.

Helsinki elää palveluista, tutkimuksesta ja viennin edellytysten ylläpitämisestä. Kaupan, kuljetuksen ja rahoitusalan sekä muut tuotantoa palvelevat yritykset ovat tyypillisiä helsinkiläisiä työllistäviä yrityksiä, jotka palvelevat koko maata.

Yrittäjyyden edellytyksiä on vahvistettava. Helsingissä on käynnistettävä yrittäjyysohjelma, joka on toteutettava hyvässä yhteisymmärryksessä hallituksen yrittäjyysohjelman kanssa. Ennen kaikkea on pyrittävä byrokratian vähentämiseen sekä innostamaan nuoria ja maahanmuuttajia yrittäjyyteen.

Helsinki on Suomen merkittävin paikkakunta maailmanlaajuisesti katsottuna. Suomella on oltava maailmantalouden kilpailussa, tunnettavuuden ja luotettavuuden pelikentällä, vähintään yksi vahva kortti käytössä. Käsitys Suomesta, suomalaisuudesta ja Helsingistä on oltava positiivinen, ja siihen voimme jokainen omalla työllämme vaikuttaa.

Helsingin kaupungin talous on siirrettävä rönsyilevältä tehottomuuden ja heikon tuottavuuden uralta tehokkuuden ja taloudellisuuden alustalle. Julkisen sektorin osuus pääkaupungin taloudessa pienenee. Valtion hallinnon rahavirtojen ansiosta sen osuus Helsingin taloudenpidossa kuitenkin säilyy merkittävänä; valtion viranhaltijoiden työpaikat, ostovoima ja verotulot sekä julkisten toimitilojen rakentaminen hyödyttävät edelleen pääkaupungin talous- ja elinkeinoelämää.

Helsingin kaupunki on sekä palveluiden että muiden hyödykkeiden käyttäjänä ja tuottajana niin suuri, että siirtyminen avoimempaan kilpailuttamiseen on välttämätöntä. Kilpailuttamisella pyritään toiminnan tehostamisen lisäksi välttämään joutumista tarjousmonopolin varaan. On laadittava palvelustrategia, jolla toimintaa kehitetään.

Kaupunki vaikuttaa päätöksillään veronmaksajien rahojen käytöstä merkittävästi Helsingin elinkeinoelämän kirjoon. Kaupungin pitää edistää palveluyritysten syntymistä yhdistämällä julkiset ja yksityiset palvelut käyttäjän tarpeiden ja vaatimusten mukaisiksi. Erityisesti on edistettävä valintamahdollisuuksia ikääntyneiden kaupunkilaisten ja lastenhoidon palvelutarjonnassa.

Itämeren alueella tapahtuu paljon. Helsingin asemaa tullaan vertaamaan muihin Suomenlahden ja Itämeren merkittäviin liikenne- ja kauppakaupunkeihin. Osana globaalia kilpailua Helsingin päättäjien on varmistettava Suomen pääkaupungin asema lähialueiden yhteistyössä ja kilpailussa.

Elinkeinoelämän hyvä toimivuus edellyttää hyviä kuljetusyhteyksiä. Uudet liikenneyhteydet, kuten Hakamäentie ja Vuosaaren satama, ovat toimivuudelle tärkeitä. Etelärannikkoa seuraavan E 18-tien rakentaminen sekä sujuvaksi että turvalliseksi liikenneväyläksi ja yhteydeksi Pietariin on koko maan edun kannalta elintärkeä ja pikaisesti toteutettava hanke. 

Helsingin kansainvälisen ja maailmanlaajuisen aseman lisäksi elinkeinoelämä muokkaa pääkaupungin elinympäristöä voimakkaasti. Keskustalaisessa visiossa Helsinki on osaamisen, luovuuden ja yrittäjyyden varassa kehittyvä turvallinen ja eloisa pääkaupunki, jossa kaupunkilaisten arkiympäristöä ei ole unohdettu.

HYVÄN ASUMISEN, YHTEYKSIEN JA YMPÄRISTÖN KAUPUNKI

Asuminen
Helsinki on yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa ottanut vastaan muuttajia niin muualta Suomesta kuin ulkomailta. Helsinki on tarjonnut työtä, mutta asunnon löytäminen on ollut erittäin vaikeaa. Vuokra-asuntotarjonta on riittämätöntä, ja se yhä vähenee vuokra-asuntoja ravistelevan omistajarakennemuutoksen myötä. Omistusasunnot ovat hinnaltaan tavallisen palkansaajan ulottumattomissa.

Tonttien riittämättömyys ja korkeat hinnat luovat epänormaalin yhtälön, joka on pikaisesti ratkaistava oikeudenmukaisella kaavoituksella sekä laajemmalla seudullisella yhteistyöllä. Jopa uudisrakentamista vaivannut huono hinta-laatusuhde on murrettava tehokkaalla rakennusvalvonnalla. Nykyteknologia mahdollistaa ympäristön huomioon ottavan rakentamisen. Se on myös tulevaisuuden rakentamisen suunta.
Asuntomylläkässä ihminen on unohtunut. Se on merkinnyt erityisesti lapsiperheiden laajamittaista muuttoa kehyskuntiin, jotka ovat tarjonneet edullisemmat, viihtyisämmät ja laadukkaammat asuinolot ja elinolosuhteet.

Asuntopolitiikassa on kyettävä ottamaan huomioon eri ryhmät. Helsinki tarvitsee kerrostaloja omistus- ja vuokrahuoneistoineen sekä rivitaloja. Lisäksi kaupunkikuvaan kuuluvat omakotitalot sekä opiskelija-, nuoriso- ja senioriasunnot. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta uusien ratkaisujen kehittelemisessä. Helsingissä on täysin mahdollista harjoittaa nykyaikaista pientä ja matalaa asuntorakentamista, jos siihen on tahtoa. Helsingin Keskustalla on tahtoa ja halua tällaiseen muutokseen. Ympäristön viihtyvyys, turvallisuus ja vehreys sekä eri elämäntilanteeseen sopivat asuinkustannukset tarjoavat jokaiselle mahdollisuuden hyvään asumistasoon.

Helsingin kaupunki tarjoaa ensiasunnon ostajalle asuntolainarahoituksessa jo nyt erittäin vahvan vaihtoehdon, jolla nuoret pääsevät kiinni omaan asuntoon. Helsingin on mietittävä myös sitä, kuinka edullisten vuokra-asuntojen tarjonta on varmistettavissa. Tässäkään ei sovi unohtaa lapsiperheitä. Erikokoisia vuokra-asuntoja on oltava saatavilla.

Kaupungin puisto- ja viheralueista on huolehdittava kestävällä tavalla, eikä niitä tule saattaa rakentamisen piiriin. Jokaisella helsinkiläisellä on oikeus turvalliseen ja virikkeelliseen ympäristöön.

Suunnittelu
Lähivuosien yksi merkittävimmistä hankkeista on Keski-Pasila. Pasilan asemaseudun suunnitteluun ja kaavoitukseen on saatava korkeatasoisia ajatuksia, jotta vältyttäisiin Pasilassa aiemmin tehdyiltä virheiltä sekä luotaisiin miellyttävä ja viihtyisä rakennuskanta ja elinympäristö. Itä-Helsingin vetovoiman kasvattamiseen on kiinnitettävä huomiota. Itäinen Helsinki tarjoaa hyvät mahdollisuudet niin asunto- kuin työpaikkarakentamiselle.

Kaupunkimainen rakentaminen on tiivistä. Siinä yhdistyvät asuminen, työ ja palvelut. Tämä ei kuitenkaan merkitse viimeisten vihreiden puistokaistaleiden ryöstämistä keskuspuistosta tai rantojen myyntiä yksityisten asuntojen kalliin rahan rakentajille.

Rannat ja joet ovat kaupunkikuvaan kuuluvia tärkeitä elementtejä sekä rakkaita ja virkistäviä keitaita helsinkiläisille. Suomessa viihtyisän ranta- ja vesirakentamisen opetus ei kuitenkaan ole kantanut hedelmää. Kustannuksien kalleuteen vedoten vesirakentaminen on korvattu täytemaalla.

Elävä Itämeri
Helsinki on merellinen kaupunki, Itämeren valkoinen helmi. Itämeri ja Suomenlahti ovat luoneet Helsingille mahdollisuuden kehittyä kansainväliseksi suurkaupungiksi. Itämeri ei helsinkiläisten kannalta ole pelkästään herkkä ekosysteemi, vaan myös olennainen osa kulttuuriperintöämme. Yhtenä johtavista Suomenlahden ja Itämeren kaupungeista Helsingillä on velvollisuus toimia ja tehdä kaikki niin Suomenlahden kuin koko Itämeren puhtauden puolesta.

Meri on edelleen keskeinen osa helsinkiläistä elinkeinotoimintaa. Elävä satama ja telakkatoiminta on osa Helsinkiä. Koska Helsinki on rakentunut meren yhteyteen, monet turistikohteemme nojaavat yhtä lailla merellisyyden varaan. Suomenlinna maailman kulttuurisäätiön suojelukohteena on tästä esimerkki. Suomenlahti kalastus- ja linnustusmahdollisuuksineen samoin kuin uimarantoineen ja veneilymahdollisuuksineen on ainutlaatuinen.

Suomenlahti kärsii mittavasta saasteongelmasta. Sen pohjoisrannikko on kuolemassa ensimmäisenä. Tämän uhkan torjumisessa korostuu globalisaation ajan kaupunkien välinen paikallinen yhteistyö ongelman ratkaisemiseksi. Helsingin on tiivistettävä yhteistyötään erityisesti Tukholman, Pietarin ja Tallinnan kanssa Pietarin jätevesiongelman ratkaisemiseksi. Tässä on tärkeä osa hallitustason yhteistyöllä.

Helsinkiläiset EU-parlamentaarikot on velvoitettava työskentelemään pohjoisen ulottuvuuden puitteissa Suomenlahtea uhkaavan totaalikatastrofin ehkäisemiseksi. Pikaista konkreettista yhteistyötä on tehtävä myös merenkulun liikennejärjestelyjen kehittämiseksi vaarallisen ruuhkaisten satama-alueiden liikenneohjausjärjestelmien parantamiseksi

Turvallisuus
Turvallisuus on yksi hyvinvoinnin perusta. Riittävä turvallisuus vapauttaa asukkaiden voimavarat ja saa ihmiset yrittämään, opiskelemaan, tekemään työtä ja luomaan uutta.

Pääkaupungilla on kokonsa, suuren asukasmääränsä ja kansainvälisten yhteyksiensä johdosta erityisvaatimuksia turvallisuuden suhteen. Erityisesti ydinkeskustassa ja kaupunginosien liiketaajamissa on varmistettava turvalliset olosuhteet elämiseen ja liikkumiseen. Turvallisuusnäkökohdat on huomioitava jo kaupunkisuunnittelussa. Tässä korostuu ennakoivan työn osuus. Kansalaisten on koettava arkipäivän toiminnassaan, että turvallisuudesta huolehditaan.

Sujuvuus ja liikenneturvallisuus
Helsinki ja lähikunnat muodostavat laajan yhtenäisen talous-, työpaikka- ja opiskelualueen. Tämä vaatii hyviä kulkuyhteyksiä niin yksityistä työmatka- ja vapaa-ajanliikennettä kuin ammatti- ja joukkoliikennettä varten.
Joukkoliikenneyhteyksien parantamisessa on painopiste asetettava raideliikenteeseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä Helsingin raitiotieliikenteen laajentamiseen, joukkoliikenteen yhteyksiin Helsingistä länteen, länsimetro tai kevytraitiotieyhteys, ja kehämäisten yhteyksien kehittämiseen. Olemassa olevaa ja hyvin toimivaa raitioliikennettä on laajennettava toteuttamalla keskustan jo valmiit suunnitelmat sekä ulottamalla esikaupunkien porteille päättyvät linjat pidemmälle korvaamaan tappiollista bussiliikennettä. On harkittava YTV-alueen jokeri-linjan kehittämisessä sen muuttamista raideliikenneyhteydeksi. ”Tiedelinjaa” on parannettava ja joukkoliikenteen alennuspolitiikan tulee olla sama kaikille opiskelijoille asuinkunnasta riippumatta.

Pitkällä aikavälillä on varauduttava raskaan raideliikenteen yhtenäistämiseen. Kaavoituksessa on jätettävä tilaa raskaan raideliikenteen tarjoamille pää- ja rantaradan tapaisille nopeille yhteyksille seudun mahdollisilla kasvusuunnilla, kuten idässä, lentokentän suunnalla ja Martinlaakson radan jatkeena. Koko maata palvelevan Helsinki-Vantaan lentokentän saaminen valtakunnan junaliikenteen yhteyteen on myös Helsingin etu.

Joukkoliikenteen kehittäminen ei saa merkitä henkilöautoilun kuristamista tai peräti suunnittelutoimilla tavoiteltua liikenteen vaikeuttamista. Autoliikenteen on oltava sujuvaa. Helsinkiin eivät kuulu ylihinnoitellut pysäköintimaksut tai keinotekoiset tie- ja ruuhkamaksut. Autoilijat ja liikennöitsijät maksavat valtiolle erilaisina veroina yhdeksän kertaa enemmän kuin vuosittain yhteiskunta sijoittaa liikenneolojen kehittämiseen ja liikenneturvallisuuden lisäämiseen.

Jalkaisin, pyöräillen tai vaikka rullaluistimin tapahtuva liikkuminen on oltava turvallista. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille on taajama-alueilla erillisin rakentein tai muuten selkeästi merkiten rajattava turvalliset kulkuväylät. Erityistä huomiota on kiinnitettävä suvaitsevaista ja kohteliasta liikennekulttuuria lisäävään asennekasvatukseen. Liikenneopetus on aloitettava jo peruskoulussa.

Keskusta-alueen ulkopuolella on jo nykyisellään hyvä kävely- ja pyörätieverkosto. Sitä on kehitettävä jatkuvasti; kiireellinen tehtävä on kevyen liikenteen itä-länsi –suuntaisten yhteyksien lisääminen.
Turvallisuutta on lisättävä liikenteen solmukohdissa, joissa jalankulkijat, pyöräilijät, autoilijat ja joukkoliikennevälineet kohtaavat. Erityisesti metro- ja linja-autoasemien ympäristöjen liikenneturvallisuuteen on panostettava. Joukkoliikenteen kuljettajien on osoitettava esimerkillään hyvää liikennekulttuuria.

SIVISTYKSEN, KULTUURIN JA LIIKUNNAN AREENA

Korkeatasoinen peruskoulutus
Helsingillä on hyvä koulujärjestelmä. Kuntien vastuulla olevan opetustoimen liiallinen vähentäminen on estettävä, sillä säästötalkoot – kuten 6%:n säästömääräys - vievät kouluilta mahdollisuuksia vastata hyvän opetustoimen vaatimiin haasteisiin.

Peruskoulujen opetuksessa lisäresursseja on kohdistettava erityisopetukseen. Hyvän oppimisen edellytyksenä on myös kohtuullinen opetusryhmien koko. Lisää kielitaitoisia kansalaisia tarvitseva Suomi vaatii 4. luokan A2-kielten valintamahdollisuuden takaamisen. Kansainvälistyvän Helsingin opetuslaitoksen yhtenä tehtävänä on suomalaisesta yhteiskunnasta kumpuavien perinteiden ja kristillisten juhlien, kuten joulun, pääsiäisen ja lukuvuoden päätöstilaisuuden, vaaliminen myös maahanmuuttajia opettavissa kouluissa. Yhteiskuntamme tapakulttuurin ja uskontoperinteemme yhteys on läheinen ja kiinteä.
Lukioiden eriarvoisuutta ei tule lisätä niin koulujen sijaintia tai erikoisvalintamahdollisuuksia korostamalla. Lähiöiden lukiot palvelevat nuoria helsinkiläisiä merkittävällä tavalla. Niiden toimintaedellytyksiä on parannettava koulujen välisen eriarvoisuuden vähentämiseksi.

Kouluverkosto vaatii ajan myötä uudistamista, mutta sen tavoitteena on oltava paremmat opetusolosuhteet eikä yksisilmäinen lyhytnäköisten säästöjen tavoittelu. Opettajien täydennyskoulutukseen ja työhyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Ei tule unohtaa, että lasten kasvatusvastuu on vanhemmilla. Koulu antaa perustietouden elämää varten.

Eurooppalainen kulttuurikaupunki
Helsingissä on maan suurin koulutus-, yliopisto-, tiede- ja tietovoimavarat ja se on huomattavien kansallisten kulttuurilaitosten kotipaikka. Helsingin asukkaat ovat kulttuurin suurkuluttajia. Kulttuurihankkeet – kuten kulttuurivuosi 2000 – ovat yhdistäneet uudella tavalla eri toimijoita ja luoneet edellytyksiä perinteisiä sektorirajoja ylittävälle kumppanuudelle.

Helsingissä on vahva laitospohjainen kulttuuritoimi. Kaupunginorkesteri on Pohjoismaiden vanhin. Kaupungin kirjastoverkosto on ollut hyvin kattava. Helsinki on tehnyt näkyviä panostuksia myös kulttuurirakennuksiin. Olisi luonnollista, että pääkirjasto sijaitsisi kaupungin keskustassa.
Tulevaisuudessa kulttuuri perustuu yhä enemmän siihen, miten yhteisöt onnistuvat ammentamaan vaurautensa henkisestä pääomasta. Kulttuuriosaaminen on tulevaisuuden ala, ja siinä keskeisessä asemassa ovat vahvat kasvukeskukset.

Kulttuurin parissa työskentelevien määrä on kasvanut merkittävästi. Kulttuurituotannon integroituminen uusiksi kokonaisuuksiksi haastaa myös pääkaupunkiseudun kunnat ja erityisesti Helsingin kunnallisen kulttuuripolitiikan. Monimuotoisuus ja -arvoisuus ovat luovuuden edellytyksiä, ja sitä tulisi myös julkisen sektorin ja kuntien edistää.

Tulevaisuus tuo mukanaan haasteita. Helsingillä on oltava kyky tukea riittävästi monimuotoista luovuutta. Kaupungin on saatettava kulttuuri- ja kirjastotoimi vastaamaan ajan haasteita. Kulttuurimäärärahoja on kyettävä nostamaan ja kohdentamaan uusiin innovatiivisiin hankkeisiin. On harkittava vakavasti oman kulttuurin kehittämiskeskuksen muodostamista, millä panostetaan seudulliseen tuotekehitykseen ja –osaamiseen. Matkailu- ja kulttuuritoimen on työskenneltävä tiiviisti yhdessä Helsingin kulttuurikaupunki-imagon  ja metropolialueen kulttuuriviennin vahvistamiseksi. Myös kulttuuri- ja opetustoimen entistä läheisempi yhteistyö osaamisen ja luovuuden kannustamiseksi on tärkeää.

Liikunta
Helsingin liikuntapolitiikka on ollut viime vuosina lähinnä liikemiehiä palvelevaa rakentamista eikä asukkaiden hyvinvoinnin turvaamista. Taloudellista eriarvoisuutta on vähennettävä palveluseteleillä.
Suuret tapahtumat, kuten kesän 2005 yleisurheilun MM-kisat, ovat tervetulleita, kunhan niiden tuotosta voidaan osa palauttaa kaupunkilaisten liikuntamahdollisuuksien kohentamiseen. Lähiliikunta, lasten ja nuorten urheilemisen tukeminen ovat Helsingin Keskustan painopistealueita.

Tarveharkintainen ja rehellinen liikunta on omiaan ennakolta estämään terveyshaittoja ja antamaan voimia ja elämäniloa niin urheilijoille kuin heidän kannustajilleen.

HELSINGINSEUDUN YHTEISTYÖN KEHITTÄMINEN

Kuntien tiivistyvä yhteistoiminta
Helsinki ja koko Helsingin seutu tarvitsevat päättäjiä, jotka ovat valmiita kehittämään seutua sen asukkaiden ehdoin. Työssäkäynnin ja asumisen vaatimusten on murrettava hallinnon rajat. Jos talous on avointa, on myös hallinnon avauduttava. Seudun ytimen muodostajat, Helsinki, Espoo ja Vantaa, eivät saa ajautua kilpailuun keskenään. Myös koko Uusimaa on otettava huomioon tässä tarkastelussa. Pääkaupunkiseudun keskustalaiset toimivat yksissä tuumin näiden tavoitteiden toteuttamiseksi.
 
Helsingin Keskusta kannattaa perinteiset hallinnolliset rajat ylittävää syvällistä kuntayhteistyötä pääkaupunkiseudulla. Helsingin seutu tarvitsee ylikunnallisen päätöksentekoelimen luomaan edellytyksiä kiristyvään eurooppalaiseen metropolikilpailuun ja asukkaiden laadukkaan arjen haasteisiin. Perinteinen kuntayhteistyö ei enää riitä. Päättäjien on kyettävä kääntämään kasvot kohtia uusia toimintatapoja. 
 
Helsingin seudusta voi muodostua ihmisen kokoinen suurkaupunkialue, jossa palvelut ovat kaupunkilaisia lähellä ja helposti saavutettavissa. Kokonaisvaltaisen asumisen ja maankäytön suunnittelussa on kaupunkilaisia kuultava.  
 
Helsingin seudun yhteistä päätöksentekoa on kehitettävä päällekkäisiä hallinnollisia rakenteita välttäen. Helsingin Keskusta kannattaa Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen yhdistämistä, mikäli se edistää asukkaiden tarpeita palvelevaa päätöksentekoa ja uutta suomalaista kaupunkipolitiikkaa. Helsingin Keskusta pitää hyvinä ajatuksia, joissa pohditaan pääkaupunkiseudun ja samalla YTV:n päätöksenteon laajentamista Sipooseen ja Kirkkonummelle. Erityisesti Helsingin kehitykselle on eduksi, jos se voi avautua joustavasti ja yhteisin tavoittein Porvoo-Loviisa -suuntaan maankäytön ja asumisen kehittämisessä.
 
Helsingin näkökulmasta on tärkeää, että koko Helsingin seutu ja Uusimaa kehittyvät ihmisten arjen tarpeiden ehdoilla. Jotta Helsinki metropoliseutuna pärjäisi eurooppalaisten kaupunkiseutujen kilpailussa, koko Uudenmaan on pystyttävä tarjoamaan hyvät palvelut tärkeimmälle kilpailutekijälleen; osaavalle työvoimalle. Pääkaupunkiseudun yritysten hyvinvointi heijastuu koko Helsingin seudulle ja Uudellemaalle. Yritysten hyvinvointi ei ole mahdollista ilman osaavaa asuinpaikkakunnallaan viihtyvää työvoimaa.  
 
Helsingin Keskusta edellyttää, että valtio omilla toimenpiteillään takaa Helsingin seudun kunnille riittävät edellytykset yli kuntarajojen toteutettavalle laadukkaalle kunnallisen palvelutuotannon kehittämiselle.   
 
Päätöksenteko
Kunnallisen demokratian perusta on neljän vuoden välein järjestettävissä kunnallisvaaleissa. Valittujen päätöksentekijöiden varassa on se, miten helsinkiläisten ääntä kuullaan vaalien välillä. Nykyaikaiseen paikallisdemokratiaan kuuluu, että edustuksellista ja suoraa demokratiaa kehitetään toisiaan täydentävinä vaikuttamiskanavina.
 
Kehitettäessä edustuksellista demokratiaa, kehitetään käytännössä kaupunkilaisten oikeutta vaikuttaa kaupungin asioihin. Kaupunginvaltuusto on ainoa suorilla vaaleilla valittava kunnallinen päätöksentekoelin. Helsingin kaupungin päätöksentekojärjestelmää on rakennettava aina valtuuston näkökulmasta käsin. Valtuustoryhmien poliittisen työskentelyn edellytyksiä on voitava parantaa, jotta valtuusto olisi olemassa kaupunkilaisten arjessa muutoinkin kuin kokoontuessaan kaupungintalolle.
 
Markkinavoimien määräysvallan alla ja kasvavien tehokkuuden vaatimuksien pyörteissä on pidettävä huolta siitä, että valtuustolla on Helsinki-konsernin kokonaisuuden toimintaa tukeva poliittinen ja strateginen ohjaus. Kaupungin hallinnon on oltava avointa ja kaupunkilaisten tiedonsaantioikeuden joustavaa. Valtuuston on asetettava ja esitettävä vaalikauden tavoitteet siten, että helsinkiläiset voivat seurata kansanvallan toteutumista kotikaupungissaan.
 
Helsingissä on ollut ja on edelleen käynnissä hankkeita asukkaiden suoran osallistumisen edistämiseksi. On tärkeää, että kaikki kansalaisryhmät kokevat Helsingin kotikaupungikseen, jossa he tulevat kuulluksi. Erityisen tärkeää on lasten ja nuorten osallistumismahdollisuuksien edistäminen. Olemassa oleva lainsäädäntö tarjoaa kaupunkilaisille hyvät osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet, mikäli kaupunki vain tämän mahdollisuuden haluaa asukkailleen antaa.

HELSINGIN KEHITTÄMISEN EDELLYTYKSET
  
Helsingin kaupungin talous on vuoden 2002 jälkeen vahvistunut. Tätä kuvaa se, että kaupungin vuosikate oli vuonna 2003 valtakunnallisesti arvioituna suhteellisen hyvä. Hallituksen päätös kompensoida yritysverouudistuksen vaikutukset kunnille nostamalla yhteisöveron jako-osuutta on tärkeä Helsingille. Tämä parantaa erityisesti Helsingin ja myös muiden suurimpien kaupunkien taloutta, koska yhteisöverolla on niissä muita kuntia suurempi merkitys. Valtionosuuksien tasausjärjestelmän vaikutuksesta myös kaupungin valtionosuudet tulevat kasvamaan vuoden 2003 noin 8 milj. eurosta vuonna 2005 noin 120 milj. euroon. Mikäli menojen kasvu pysyy 3-4 prosentin tasolla, kaupungin verotulojen ja valtionosuuksien kasvu takaa sen, että Helsingin Keskustan Helsinki-ohjelman toteuttaminen ei synnytä paineita tuloveroprosentin nousuun.