Timo Laaninen: Työpaikat ratkaisevat Helsingin tulevaisuuden

10.04.2013

Timo Laaninen: Työpaikat ratkaisevat Helsingin tulevaisuuden
Helsingin kaupunginvaltuusto 10.4.2013 – Keskustan ryhmäpuheenvuoro

Strategiaohjelma vuosiksi 2013-2016

Kun kokoonnuimme valtuuston seminaariin tammi-helmikuun vaihteessa, keskustan ryhmä asetti kolme keskeistä tavoitetta kaupungin strategialle.

Ensiksi, halusimme vahvistaa Helsingin kansallista ja kansainvälistä vetovoimaa. Korostimme tuottavien yksityisen sektorin työpaikkojen lisäämisen tärkeyttä. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tässä avainasemassa. Halusimme edistää erityisesti akateemista yrittäjyyttä.

Toiseksi korostimme laadukkaiden ja kustannustehokkaiden palveluiden tärkeyttä. Kannustimme vertaamaan Helsingin ja muiden suurten kaupunkien eroja palveluiden kustannuksissa ja etsimään syitä siihen, miksi monet palvelut maksavat meillä enemmän. Korostimme tietotekniikan hyödyntämistä ja virastojen rajojen ylittämistä. Toivoimme myös arvokeskustelua siitä, mikä kuuluu yhteiskunnan ja mikä yksityisen kansalaisen vastuulle.

Kolmanneksi tavoitteeksi keskustan ryhmä asetti kansalaisdemokratian ja osallistumisen vahvistamisen juuri tässä tilanteessa, kun edessä on vaikeita vuosia.

Keskustan ryhmän puolesta totean, että nämä kolme tavoitettamme on kirjattu varsin tyydyttävästi tähän nyt käsittelyssä olevaan ehdotukseen.

Helsingin kansallisen ja kansainvälisen vetovoiman vahvistamiselle omistetaan strategiassa jopa kiitettävästi huomiota. Siinä on kirjattu tavoitteeksi tehdä Helsingistä Suomen yritysmyönteisin kaupunki vuonna 2016. Tavoite on kova mutta kohdallaan. Myös keinoja sen saavuttamiseen on löydetty runsaasti. Tavoitteen toteutumista mitataan mm. yksityisen sektorin työpaikkojen osuudella kaikista työpaikoista, mitä mekin korostimme strategiaseminaarissa.

Olemme erityisen tyytyväisiä kirjaukseen akateemisen yrittäjyyden edistämisestä. Strategian tavoite on, että ”yhteistyössä yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa kampuksista kehittyy innovaatio- ja liiketoimintakeskittymiä, joissa syntyy uusia yrityksiä ja työpaikkoja”. Tässä on kysymys koko maan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeästä asiasta, osaamisesta ja sen hyödyntämisestä.

Entä toinen tavoitteemme, palveluiden tuottaminen laadukkaasti ja kustannustehokkaasti, miten se toteutuu tässä ehdotuksessa? Näiltä osin strategiaa pitää lukea ensin alusta ja sitten lopusta. Alussa, sivuilla 7-11 kuvataan varsin kunnianhimoiset tavoitteet eri väestöryhmien tarvitsemien palveluiden kehittämiselle. Lapset, nuoret, ikääntyvät ja maahanmuuttajat ovat erityishuomion kohteena niin kuin pitääkin. Strategiassa luvataan parantaa kaikkien helsinkiläisten hyvinvointia ja terveyttä, kaventaa terveyseroja, vähentää tupakointia ja päihteiden käyttöä, pitää huolta mielenterveyspalvelujen riittävyydestä ja lisätä helsinkiläisten liikkumista.

Kansalaisten aktivoiminen liikuntaan onkin yksi esimerkki siitä ksilön ja yhteiskunnan vastuita pohtivasta arvokeskustelusta, jota peräänkuulutimme strategiaseminaarissa. Strategiassa esitetään kahdeksan erilaista toimenpidettä terveyttä edistävän liikunnan lisäämiseksi alkaen koululaisten välituntiulkoilusta ja päätyen terveysvaikutusten arviointiin kaupungin päätöksenteossa. Nuo ehdotukset pitää panna käytäntöön.

Entä se palveluiden kustannustehokkuus? Siihen vastataan talousosassa sivuilla 24-29. Näiltäkin osin ehdotus vastaa keskustan tavoitteita. Tietotekniikan hyödyntämisestä on yhdeksän toimenpide-ehdotusta. Erityistä huomiota pitää jatkossakin kiinnittää terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämiseen, koska siellä on mahdollisuus saada aikaan suurimmat säästöt.
Kustannustehokkuuden lisäämisen tärkein keino strategiassa on kirjattu parille riville sivulla 24: ”velkaantumiskehitystä hidastetaan pitämällä emokaupungin käyttömenojen reaalikasvu asukasmäärän kasvun mukaisena vähennettynä vuotuisella 1 % tuottavuuden parantamisen tavoitteella”. Tämäkin tavoite on kova mutta kohdallaan.

Yksi prosentti vuodessa ei kuulosta isolta luvulta mutta tarkoittaa käytännössä sitä, että juustohöylä ei riitä työkaluksi tavoitteen saavuttamiseksi. Viimeistään nyt on käytävä todella käsiksi työtapojen uudistamiseen ja hallintorajojen purkuun, jota ehdotimme kaksi kuukautta sitten. Nyt todella tarvitaan sitä kokonaisvaltaista tuottavuusohjelmaa, joka strategiassa luvataan esitellä kaupunginhallitukselle jo kesäkuun loppuun mennessä.

Taloudenpidon yhdeksi tavoitteeksi on otettu, että Helsingin muita kuntia korkeammat palvelujen yksikkökustannukset lähenevät muiden suurimpien kaupunkien keskiarvoa. Tätähän mekin tuimme valtuuston strategiaseminaarissa.

Keskustan kolmas tavoite oli kansalaisdemokratian vahvistaminen. Näiltä osin strategian merkittävin uusi avaus on lupaus neuvoa-antavien kansanäänestysten käyttöönotosta. Tähän sopii varoitus näennäisdemokratiasta. Kansanäänestys pitää pohjustaa kunnon keskustelulla ja kansalaisten informoinnilla. Ja jos kansalta kysytään, vastausta pitää myös kunnioittaa.
Mikä olisi sitten näillä varauksilla sopiva kansanäänestyksen kohde? Meidän mielestämme sitä voitaisiin soveltaa esimerkiksi rajoitettuna jossain kaupunginosassa tai jopa asuinalueella paikallisesti tärkeän kaavoitusasian tai rakennushankkeen ratkaisemiseksi. Koko kaupungin mittakaavassa sopiva kansanäänestyksen kohde voisi olla esimerkiksi ravintoloiden aukioloajat.

Hyvät valtuutetut

Ruusujen lisäksi joudun antamaan muutamia risujakin. Monia tärkeitä asioita käsitellään tässä strategiassa hyvin ohuesti.
Esimerkiksi sopii väestökehitys, joka vaikuttaa monin tavoin Helsingin talouteen ja tulevaisuuteen. Strategiassa ei oteta mitään kantaa siihen, millaista väestönkasvua tavoittelemme. Asiaa vain sivutaan lupaamalla asuntoja kasvavan väestön tarpeisiin ja sitomalla tuottavuustavoite väestökehitykseen. Taustamuistiossa on sentään joitakin arvioita väkiluvun kehityksestä.

Väestökehityksellä on suora yhteys asumisen kalleuteen, joka on helsinkiläisten suurimpia ongelmia. Strategiassa luvataan erilaisille kotitalouksille laadukkaita, kohtuuhintaisia ja elämäntilanteeseen sopivia asumisvaihtoehtoja. Tämän lupauksen toteuttaminen vaatii päättäväisiä toimia paitsi meiltä Helsingin päättäjiltä myös valtiovallalta.

Yksi puute strategiaan on näiltä osin jäänyt. Tausta-aineistossa kyllä muistutetaan, että noin puolet Helsingin asuntokunnista on tällä hetkellä yksin elävien talouksia. Strategian toimenpide-ehdotuksissa tätä ryhmää ei kuitenkaan ole erikseen huomioitu. Asumisen kalleus on erityisen kipeä ongelma monesti pienituloisille yksin eläville, joten tälle ryhmälle pitää jatkossa kyetä räätälöimään omia toimenpiteitä.

Mutta kyse ei ole vain asuntopolitiikan toimista vaan näkökulmasta. Yksin eläminen ei saa tarkoittaa yksinäisyyttä. Meidän pitää edistää yhteisöllisyyttä esimerkiksi avaamalla entistä enemmän julkisia tiloja helsinkiläisten yhteisiksi olohuoneiksi. Vaikkapa nuorten kokoontuminen Kampin kauppakeskukseen pitää nähdä signaalina siitä, mihin suuntaan kaupunkikulttuuri on kehittymässä.

Timo Laaninen
kaupunginvaltuutettu