Timo Laaninen vappuna 2012 Kyösti Kallion patsaalla

01.05.2012

Keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen Keskustan Vihreässä Vapussa Keravalla, Hyvinkäällä ja Helsingissä 1.5.2012

(muutosvarauksin)

Hyvät vapun juhlijat,

Vappu on kevään iloinen juhla meille suomalaisille. Kohtuullisesti nautittuna irtiotto arjen kiireistä on välillä paikallaan. Kiireetöntä yhdessäoloa ja iloista juhlintaa perheen tai ystävien kanssa muistellaan lämmöllä vielä vuosien päästä.

Politiikan vappu on saanut runsaasti uusia värejä viime vuosikymmenten aikana. Perinteisessä vappupuheessa kehutaan omat ja haukutaan vastustajat, kohotetaan omien joukkojen taisteluhenkeä, oli sitten kyse ay-liikkeen tai jonkin puolueen edustajista.

Haluan tänä vappuna tehdä poikkeuksen perinteisen vappupuheen kaavasta ja paneutua asiaan, joka luo tumman varjon suomalaisen yhteiskunnan ylle, sen yhteiskunnan, jota kutsumme hyvinvointivaltioksi.

Hyvät ystävät,

Juhlan keskellä on muistettava, että kaikilla suomalaisilla asiat eivät ole hyvin. On työttömyyttä ja sairautta. Monen mieltä kalvaa epävarmuus tulevaisuudesta. Oma ja perheen toimeentulo huolettaa.

Joskus paineet kasaantuvat niin, että ihminen ajautuu epätoivoisiin tekoihin. Meitä suomalaisia ovat viimeisen vuoden aikana järkyttäneet käsittämättömät väkivallanteot.

Tapahtuneissa murhenäytelmissä voidaan etsiä syitä osapuolten tai tekijän omasta tilanteesta. Ulkopuolisten on mahdoton tietää kaikkia niitä paineita, jotka ovat näiden järkyttävien tapahtumien taustalla.

Mutta kyse on myös yhteiskunnallisesta ongelmasta. Taustalla on arvojen koveneminen. Populaarikulttuurin BB-talot, diilit ja heikoimman lenkin etsinnät kuvaavat osuvasti tätä ilmiötä. On kilpailtava, on pärjättävä.

Sunnuntain Helsingin Sanomissa alan ammattilaiset esittivät pelkonsa, että lastensuojelun leimaava maine estää etenkin keskiluokkaisia vanhempia hakemasta apua ongelmiinsa. Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Helena Heinonen esitti lehdessä erittäin perustavanlaatuisen huomion:

”On kummallista, että kasvojen menettämisen pelosta on tullut niin iso juttu. Elämään kuuluu kuitenkin myös epäonnistumisia.”

Jotakin on yhteiskunnassamme pahasti pielessä, jos isä surmaa oman perheensä ja itsensä tai ihminen joutuu henkirikoksen uhriksi aivan yllättäen kadulla, kuten viimeksi kävi Varkaudessa.

Hyvät kuulijat,

Suomessa on levinnyt sellainen asenne, että jokaisen on tultava toimeen omillaan eikä naapurin asioihin saa puuttua.

Olemme rakentaneet ympärillemme ”onnellisuusmuureja”, joiden taakse voi kasautua järkyttävällä tavalla purkautuvaa pahoinvointia.

Mitä voisimme yhdessä tehdä, jotta nämä tragediat voitaisiin ehkäistä ennalta? Mitä me poliitikot voimme tehdä?

Yhteiskunnan turvaverkot on herkistettävä tunnistamaan perheiden ongelmat riittävän ajoissa. Neuvolat, päiväkodit ja koulut ovat tässä etulinjassa.

Syrjäytyminen voi alkaa jo pienenä. Jokainen meistä tarvitsee lapsuudesta alkaen onnistumisen, merkityksellisyyden ja hyväksymisen tunteita. Hyvä itsetunto ja kiinnittyminen yhteiskuntaan rakentuvat näiden asioiden varaan.

Vastuulliset poliittiset puolueet tiedostavat julkisen talouden tasapainottamisen ja suomalaisten ikääntymisen asettamat haasteet hyvinvointiyhteiskunnalle. Silti on paikallaan kysyä, säästämmekö väärästä päästä.

Isot ryhmäkoot päivähoidossa ja kouluissa ja kerhotoiminnan alasajo ovat esimerkkejä niistä asioista, joissa on jo ylitetty kipuraja. Kun päälle lisätään vanhempien kiire nykyajan oravanpyörässä, monen lapsen on vaikea kiinnittyä mihinkään tai kehenkään.

Suomeen tarvitaan lisää matalan kynnyksen palveluita. Keskusta on esittänyt kunnallista kotiapua perheiden tukemiseksi.

1990-luvun alun laman jälkeisissä säästötalkoissa kunnallinen kotiapu loppui lähes täysin monissa kunnissa. Varsinkin lapsiperheiden on nykyisin melkeinpä mahdotonta saada arjen askareita helpottavaa kotiapua. Myös tämä on väärästä päästä säästämistä ja lisää lastensuojelun tarvetta ja kustannuksia.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän kasvua ei tule sallia. Meillä on oltava varaa helpompiin ja pehmeämpiin keinoihin kuin huostaanottoihin. Tämä on sekä perheiden että koko suomalaisen yhteiskunnan etu.

Kunnallisen kotiavun tarjoama käytännön palvelu – sairaan lapsen hoitaminen, siivoaminen, kaupassa käynti tai ruuanlaitto – voi tarjota ratkaisun arjessa jaksamiseen. Kodin kynnys avun tarjoamiseen ja myös sen vastaanottamiseen ei saa olla liian korkea.

Suomeen tarvitaan myös kokonaisvaltaisempaa perheitä koskevaa päätöksentekoa. Siksi Keskusta on esittänyt lapsi- ja perheministeriä.

Emme halua lisätä byrokratiaa tai virkakuntaa, vaan tarjota parempaa lasten, nuorten ja perheiden asioiden yhteensovittamista. Nykyisessä hajanaisessa mallissa eniten apua ja tukea tarvitsevalla on riski pudota hallinnollisten rajojen väliin.

Tarjoamalla apua riittävän ajoissa voimme estää monen perheen elämän luisumisen katastrofiin.

Aivan erityistä huomiota on kiinnitettävä meidän miesten vointiin. On tultava hyväksytyksi kysyä naapurilta ja tuttavalta, että miten menee, ja siihen pitää voida vastata rehellisesti. Jokainen mies tarvitsee luotettavan kumppanin, jolle voi puhua kipeistä asioista. On myös palautettava kunniaan vanha hyvä herrasmiessääntö, että naisia ja lapsia pitää suojella eikä heihin saa kohdistaa minkäänlaista väkivaltaa.

Hyvät vapun viettäjät,

Varkauden puukottaja kertoi motiivikseen silmittömälle väkivallanteolleen halun päästä hoitoon. Samankaltaisen syyn esitti aiemmin Keravalla koripalloilijatytön surmannut nuorukainen.

Meidän tulee kyetä entistä paremmin tunnistamaan mielenterveyden ongelmat. Niihin on suhtauduttava samalla tavalla kuin mihin muuhun tahansa sairauteen.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa iso osa ihmisistä asuu yksin. Osalle yksinasuminen on tietoinen ja haluttu elämäntapa, mutta yksinasuvissa on paljon myös ahdistavassa elämäntilanteessa olevia.

Yksinäisyys tekee kipeää ja elämänpiiri pienenee entisestään.

Me Keskustassa haluamme viedä Suomea yhteisöllisempään suuntaan. Kyse on arvoista ja asenteista.

Yhteisöllisyys ja toisista välittäminen ei maksa muuta kuin pienen vaivan. Jokainen meistä voi aloittaa sen pienestä ja läheltä tervehtimällä vastaantulijaa rapussa, tarjoutumalla kantamaan yksinasuvan vanhuksen kauppakassin tai pyytää naapuria iltakävelylle.

Emme saa ummistaa silmiämme ympäristöltä ja toisten hädältä. Alkiolaiselle ihmisyyden, inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden korostamiselle ja itsestä sekä läheisistään välittämiselle olisi paljon käyttöä tässä kvartaalien ja itsekkyyden ajassa.

Politiikan yksi tehtävä on ylläpitää yhteiskuntaa koossa pitäviä arvoja. Kaikkia ongelmia emme kykene politiikan keinoin torjumaan. Juuri nyt politiikan tehtävä on torjua arvojen koveneminen. Menestys- ja kilpailukykypuheen rinnalle tarvitaan puhetta, joka puolustaa ihmisyyttä, johon kuuluu aina myös epäonnistumisen ja uuden alun mahdollisuus.

Hyvät ystävät,

Yhteiskunnallinen kehitys voi kärjistää ongelmia. Jos työ pakottaa nuoret perheet muuttamaan keskuksiin kauas isovanhemmista, sosiaaliset tukiverkot voivat jäädä hyvinkin heikoiksi.

Tästäkin syystä meidän on pidettävä huoli koko Suomesta ja kaikista suomalaisista. Keskustan oppositiopolitiikan yksi tehtävä on torjua uhkaa, että suomalaiset jakaantuvat menestyjiin ja häviäjiin.

Meillä ei ole varaa jättää yhtään ihmisryhmää tai aluetta ladun varteen.

Näillä vakavillakin ajatuksilla haluan toivottaa teille hyvää vappua. Juhlitaan kohtuudella ja pidetään huoli kaverista. Siitä se lähtee.