Terhi Peltokorpi: Kohti hiiletöntä Helsinkiä

23.01.2008

Terhi Peltokorpi: Kohti hiiletöntä Helsinkiä

Keskustan valtuustoryhmän puheenvuoro valtuuston energiapoliittisessa keskustelussa 23.1.2008

Helsingin kaupungin energiapoliittiset linjaukset eivät ole vain kaupungin omia linjauksia. Helsingin on oltava jatkossa rohkea uusien avauksien tekijä ja suunnannäyttäjä koko kuntakentälle myös energiapolitiikassa. Helsingin kaupunki on niin iso toimija, että päätöksemme vaikuttavat voimakkaasti koko Suomeen kohdistuvien energia- ja ilmastopoliittisten haasteiden onnistumiseen. Meillä ei ole enää varaa väistää vastuuta.

Kaupunginhallituksen esitys valtuustolle on hyvin pitkälti keskustan valtuustoryhmän viime vuosien aikana esille tuomien energiapoliittisten linjausten mukainen. Myös pääministeri Vanhasen kritiikki Helsingin energiapolitiikkaa kohtaan on selvästi muuttanut kaupungin linjauksia.

Strategia on vasta strategia ja käytännön toimeenpano-ohjelman merkitys on vallan toinen. Hyvä tahto ei yksin riitä, muutoksen aikaansaamiseksi on tehtävä myös käytännön toimia. Keskustan valtuustoryhmä vaatii, että tulevat valtuustot pääsevät jatkossa seuraamaan säännöllisin väliajoin energiapoliittisen strategian toteutumista ja tarvittaessa puuttumaan kehityskulkuun. Esitämme tästä ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn säännöllisesti energiapoliittisen strategian toimeenpanon seurantaraportin.

Teknologian kehittämisellä ja käyttöönotolla on ratkaiseva rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Helsingin kaupunki rahoittaa erilaista tutkimusta ja tuotekehitystä merkittävästi. Panostusta ilmastonmuutoksen torjunnan tutkimustyöhön ja teknologian kehittämiseen on lisättävä olennaisesti koko valtakunnan tasolla, mutta valtuustoryhmämme mielestä Helsinki voisi olla nykyistä voimakkaammin tässä mukana. Toisaalta energiapoliittisen strategian useat selvityslinjaukset ehkä vaativatkin välttämättä oman rahoituksen kasvattamista.

Sähkö on Suomessa tällä hetkellä edullista. Maksamme sähköstä Euroopan halvimpiin kuuluvaa hintaa. Vain Itäisen Euroopan uusissa jäsenmaissa sähkö on halvempaa. Helsingin Energian hinnat ovat myös valtakunnassa edullisimmista päästä. Edullisuus kertoo Helsingin energian tehokkaasta lämmön ja sähkön yhteistuotannosta, mutta myös siitä, että sähköstä iso osa tuotetaan ympäristökuormituksen kannalta erityisen haitallisella kivihiilellä.

Ilmasto- ja energiapolitiikasta on keskusteltu viime vuosien aikana niin paljon, että keskustelulta ei ole voinut välttyä kukaan. Kansalaiset ovat heränneet huomaamaan, että meidän jokaisen pienilläkin päätöksillä on vaikutusta siihen, millainen on lapsillemme jäävä tulevaisuuden Suomi ja maailma. Tahtoa vaikuttaa ja myös maksaa nykyistä enemmän ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten hidastamisesta ja estämisestä on laajalti. Asenteiden ja käytännön toimintatapojen korjaaminen onkin ensiarvoisen tärkeää ja keskustan ryhmä muistuttaa, että usein unohdetaan, että kotien, päiväkotien ja koulujen rooli on tässä merkittävä. On todettava, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Ympäristön kannalta kestävien toimintamallien omaksuminen jo lapsena tuottaa pitkällä aikavälillä hyvää tulosta, aikuisia on paljon vaikeampi saada muuttamaan käyttäytymistään ja mm. kulutustottumuksiaan.

Strategiapaperiin on kirjattu linjaukseksi Helsingin kasvihuonekaasupäästöjen 20 % vähentämisen selvittäminen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Olemme Helsingin tämänhetkisten suurimpien puolueiden kanssa samaa mieltä siitä, että asia on selvitettävä, mutta pelkkä selvittäminen ei riitä. Suomi on sitoutunut päästöjen vähentämiseen ja me emme voi väistää vastuutamme pelkän selvityslausekkeen taakse.

Viikonloppuna keskustelua herätti erityisesti valtakunnan päälehti uutisoimalla energiapoliittisessa selonteossa käytetystä hiilidioksidipäästöjen laskentavasta. Helsingin Energian käyttämä laskentamalli ei saa ympäristökeskuksen siunausta. Keskustan ryhmä kysyykin kuinka paljon laskentamallin valinnassa on ollut tarkoitushakuisuutta, jolla Helsingin Energian pääasiassa fossiilisten polttoaineiden runsaan käytön syntilistaa halutaan pyyhkiä pois?

Erityisesti kaikki puheet bioenergian osuuden lisäämisestä on haluttu tyrmätä jo alkuunsa epärealistisena haihatteluna. On heitelty ilmaan mm. uhkakuvia lisääntyvästä rekkarallista. Kivihiilikin on jostain laivattava Helsinkiin, esiintymiä ei liene vielä löytynyt Hanasaaren alta, sen paremmin kuin öljylähteitäkään ei ole Helsingin edustalla. Ei Tukholmassakaan, jota viime aikoina on käytetty usein vertailukohteena, ole Helsinkiä enempää metsiä tai pelletinpuristuslaitoksia.

Energiatuotannon polttoaineratkaisut ovat vuosikymmenten kysymyksiä. Emme kykene
ennakoimaan kustannuskehitystä ja ympäristömääräysten tulevaisuutta. Tekniset
mahdollisuudet erilaisiin polttoaineratkaisuihin tulisi pitää avoimina. Tämä vaikuttaa myös ympäröivien alueiden maankäytön suunnitteluun. Voimalaitoksia ei pidä jättää asutuksen keskelle siten, ettei niihin enää ole mahdollisuutta tarvittaessa palauttaa raideyhteyttä kiinteän polttoaineen, kuten pellettien, kuljetuksen hoitamiseksi maaliikenteenä. Keskustan ryhmän mielestä tuulivoimaa on myös lisättävä merkittävästi. Myös jätteiden poltto on saatava pikaisesti käyntiin.

Ensi viikolla käsittelemme kiinteästi energiapolitiikkaankin liittyvää MA-ohjelmaa. Maankäytön ja asumisen sekä liikenteen merkitys energiankulutuksessa on kiistaton. Myös kasvihuone- ja pienhiukkaspäästöihin asumisessa ja liikenteessä tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi. Kaupungin omasta energiankäytöstä 80 % kuluu rakennuksissa, toisaalta taas 90 % rakennuksen ympäristövaikutuksista muodostuu rakennusten käyttövaiheessa. Alueiden suunnittelun ja yksittäisten rakennusten suunnitteluun on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota. Alkuviikosta julkaistun kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset ovat myös entistä valmiimpia maksamaan tästä.

Energiankäytön kasvun hillitsemistä pidetään usein realistisena, mutta on kyettävä vaikuttamaan myös siten, että energian käyttö reaalisesti vähenee. Kysymmekin, riittääkö meille esimerkiksi se, että strategiapaperin linjauksissa pyritään matalaenergiarakentamiseen, vai pitäisikö puhua jo nollaenergiataloista. Emme halua vain hieman laskea nykyistä kulutustasoa, vaan vaikuttaa energiankäyttöön ja sen hukkakäytön minimointiin kaikin mahdollisin keinoin. Jatkossa kaikkien vanhojen kiinteistöjen peruskorjausten yhteydessä on tehtävä energiatehokkuutta parantavat muutokset.

Valtion muutama vuosi sitten aloittama energia-avustus on ollut erittäin hyvä ja toimiva porkkana erityisesti jos omakotitalossa on ollut öljylämmitys tai suora sähkölämmitys. Monelle ekologisemman lämmitysratkaisun valinta on ollut taloudellisesti mahdollista vasta avustuksen ja kotitalousvähennyksen ansiosta. Helsingissä iso osa kiinteistöistä on kaukolämmön piirissä, mutta erityisesti pientalovaltaisilla alueilla lämmitystapamuutosta kaipaavia kiinteistöjä on niin paljon, että Keskustan ryhmän mielestä Helsingin kaupungin on toimittava pikaisesti strategiaan kirjatun asuinrakennusten energialähteen muutostöiden investointituen käyttöönottamiseksi. Kaupungin oman investointituen myöntämisehdot voivat olla samat, kuin valtion budjetista rahoitetussa energia-avustuksessa.

Helsingin nykyinen maankäyttö on energiatalouden kannalta melko hyvää. Emme saa esim. Sipoossa antaa periksi energiatehokkaasta kaavoituksesta ja ryhtyä kilpailemaan kehyskuntien kanssa hajanaisesta omakotirakentamisesta, jossa joka talossa on erillinen öljylämmitys ja monta henkilöautoa perhettä kohden on ainoa mahdollinen liikkumistapa pitkien etäisyyksien vuoksi.

Elintarvikkeiden aiheuttama ympäristökuorma ja ruokaan kuluva energia on kiinni myös siitä, miten ruoka tulee kaupasta kotiin. On energiatehokasta suosia lähikauppoja ja tehokasta jakeluliikennettä. Muualta maailmasta löytyy esimerkkejä mm. siitä, että tiettyä kauppakeskuksen kerrosalaa kohden kyseisellä kauppakeskusyrittäjällä on velvoite rakentaa ja ylläpitää myös lähikauppoja.

Liikenne on keskeinen energian kuluttaja. Helsinki menestyy tässä arvioinnissa huonosti, koska liikenteen kasvu on ohjautunut pitkälti yksityisautoiluun. Monet keskieurooppalaiset kaupungit ovat meitä edellä ja olemmekin lähempänä amerikkalaista ja australialaista tuhlaavaisuutta kuin Eurooppaa. Autoilun energiankulutusta vähennetään liikennetarpeen vähentämisellä mm. maankäytön keinoin ja lisäämällä joukkoliikennettä.

Emme voi muuttaa kaikkea autoilua joukkoliikenteeksi, emmekä kaikkea joukkoliikennettä raideliikenteeksi. Mutta kuten kaupunginjohtaja Pajunenkin on todennut, on ymmärrettävä myös raitioliikenteen laajentamisen mahdollisuudet. Raskas raideliikenne ei voi palvella kuin raskailla runkoyhteyksillä, joilla se voi tarjota suuren nopeuden. Pääseehän Mäntsälästä nykyään nopeammin Helsinkiin kuin oman kaupunkimme rajojen asuinalueilta.

Helsingissä on suunnitteilla raitioteiden laajentamista entisten satamien lisäksi Laajasaloon, Viikkiin ja Malmille sekä Jokeri-bussilinjalle. Hankkeita on pyrittävä toteuttamaan mahdollisimman nopeasti, jolloin saamme myös kokemusta energiatehokkaan liikenteen rakentamisesta. Myös Sipooseen on saatava raideyhteys nopealla aikataululla.

Liikenne- ja joukkoliikennesuunnittelu ovat mitanneet hankkeita LVM:n ohjeistamalla rahallisella hyöty-kustannussuhteella. Siinä merkittävä tekijä on autoilijan rahaksi muutettu matka-aikamuutos. Keskustan mielestä hankkeita tulee arvioida myös niiden energiataloudellisen hyödyn kannalta. Hyvä hanke säästää energiaa ja siirtää matkoja yksityisautoista joukkoliikenteeseen pienemmällä investoinnilla kuin huono hanke. Odotamme, että myös valtiovalta arvioi rahoitustaan näillä periaatteilla.