Sole Molader: Palmia ja kilpailuttaminen

11.05.2005

Sole Molander: Kaupunginvaltuuston kokous 11.5.2005.

Kiinteistöpalvelut ja ruokapalvelut tukevat hyvinvointipalveluja eli opetustointa ja sosiaali- sekä terveystointa. Se, että kilpailuttaminen aloitetaan vain siivous- ja ruokapalveluista, jättäen ulkopuolelle muut kiinteistöpalvelut ja, että se aloitetaan vain 1/8 kouluista ja oppilaitoksista ensi vuonna sekä yhdessä sairaalayksikössä vuonna 2007, tuntuu Palmian ylenpalttiselta varjelulta. Onko tämä kuntalaisten etu? Kuntalaisten etu on hyvänlaatuiset palvelut mahdollisimman edullisesti. Kilpailuttamisella pyritään tehokkuuden ja asiakaslähtöisyyden lisäämiseen, jolloin tuotetaan vaikuttavia ja hyvänlaatuisia palveluita mahdollisimman edullisesti.
 
Keskustan valtuustoryhmälle olisi sopinut alkuperäinen esitys palvelujen kilpailuttamisesta. Jo kolme vuotta sitten kaupunginvaltuusto teki päätöksen palvelukeskuksen kilpailutuksen aloittamisesta ensi vuodesta alkaen. Jos Palmiaa ei ole saatu kilpailukuntoon näinä kolmena vuonna, niin mitä taikatemppuja nyt on aikomus tehdä asian korjaamiseksi.
 
Vajaan kymmenen vuoden sisällä suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Helsingin työntekijöistä iso osa, n. 4000 henkilöä, jää eläkkeelle tämän ja seuraavien viiden vuoden aikana. Kiistatonta on, että niin kuntien, järjestöjen kuin yksityisten palvelujen tuottajienkin resursseja tarvitaan lähivuosina, jotta palvelujen kysyntä kyetään ylipäätään tyydyttämään.
 
Ehkä kaiken yläpuolella on rahan niukkuus. Itsetarkoitus ei ole se, kuka palvelut tuottaa, vaan se, että palvelut järjestetään kuntalaisille mahdollisimman hyvin. Kun puhumme talouden näkökulmasta, meillä on tavoite tuottaa verovaroin rahoitetut palvelut kokonaistaloudellisesti mahdollisimman edullisesti. Tämä tavoite on oikea. Palvelujen tehokkuus on välttämätöntä julkisen talouden kestävyyden ja kohtuullisen veroasteen saavuttamiseksi.
 
Voiton tavoittelun salliminen tai jopa sen edellyttäminen on sikäli ymmärrettävää, että se luo voimakkaan kannustimen tehostaa toimintoja kilpailuolosuhteissa. Parhaimmillaan kilpailu pakottaa tehostamaan toimintoja ja valikoi tehokkaimmat tuottajat tai tehokkaimmat tuotantotavat.
Kilpailuttamisesta ja markkinaehtoistamisesta käyty julkinen keskustelu on Keskustan valtuustoryhmän mielestä kohdistunut pääosin asioihin, joissa kilpailuttaminen on toiminut huonosti. Kuitenkin on monia sellaisia toimintoja, joissa kilpailuttamisella voitaisiin lisätä tehokkuutta, säästää julkisia voimavaroja tai parantaa julkisten voimavarojen kohdentamista.
Helsingin tekemillä päätöksillä on merkitystä toisaalta palvelumarkkinoiden syntymiselle ja kehittymiselle toisaalta kunnan henkilöstölle. Ostopalvelujen käyttö on lisääntynyt ja tulee entisestään lisääntymään jatkossa.
 
Yrittäjyyttä käytetään jo laajasti eri palvelujen tuottamiseen. Julkinen sektori ostaa yhä enemmän palveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta ja tätä kautta myös yksityisten palvelujen tarjonta on lisääntynyt. Eri puolilla maata on käynnissä monenlaisia palvelujen kilpailuttamiseen, ostamiseen ja ulkoistamiseen liittyviä kokeiluja. Ulkoistaminen on toteutettu hieman eri tavoin ja eri lähtökohdista. Myös tavoitteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta yhteistä kaikille on, että ne on toteutettu suunnitellusti ja palveluntuottajia kilpailuttaen ja niiden tavoitteena on ensisijaisesti turvata palvelut, eivätkä niinkään taloudelliset lähtökohdat. Toivottavasti kilpailuttamisen eri mallien kokeiluja jatketaan ja selvitetään niiden toimivuutta ja soveltuvuutta laajempaan käyttöön. Toivon kaikkien päättäjien myönteistä suhtautumista yrittäjyyteen ja yrittäjyyden hyödyntämiseen.
 
Se, että kunnat eivät itse tuota kaikkea, mahdollistaa monipuolisen palvelutarjonnan kuntalaisten hyväksi. Se, että kunnat eivät itse tuota kaikkea edesauttaa yritysten hyvinvointia ja mahdollistaa uusien yritysten syntymistä sekä kyvyn palkata työntekijöitä. Kaikki tämä toimeliaisuus tuo verotuloja kunnille. Elinkeinopohjan vahvistaminen ja odotukset palveluyrittäjyyteen ovat ymmärrettäviä. Helsinki tarvitsee yrittäjiä ja veronmaksajia. Kilpailuttaminen itsessään parhaimmassa tapauksessa lisää palvelujen tarjontaa. Eli kilpailuttaminen vastaa jo nyt tulevaisuuden kasvavaan palvelukysyntään
Kilpailuttaminen edellyttää palvelujen tuottajilta pitkäjänteistä, tarkasti mietittyä kehittämistyötä ja tuotteistamista, jossa oikein hinnoiteltujen tuotteiden lisäksi keskeistä ovat oikea henkilöstörakenne, laatu ja osaaminen. Tietämys palvelujen laatuongelmista ja niiden yleisyydestä on lisääntynyt ja helsinkiläiset ovat aiempaa vaativampia.
 
Kilpailuttaminen on parhaimmillaan työkalu, kun määritellään palvelujen tasoa, niiden tarjontaa ja laatua. Kilpailuttaminen on työkalu myös hoidettaessa kunnan taloutta. Yritysten on pakko osata kustannustietoisuus, muuten yritys ei voi toimia. Yritykset osaavat usein tuotteistaa ja markkinoida palvelujaan. Meillä on entistä enemmän sellaisia yksityisiä palvelutuottajia, joilta voimme tarvittaessa ostaa palveluja ja joilta voimme mahdollisesti myös ottaa oppia.
 
Kun suhtaudumme myönteisesti kilpailuttamiseen, on muistettava tuoda esille mahdolliset epäkohdat. Arvioin, että monet Helsingin työntekijöistä suhtautuvat pelokkaasti kilpailuttamiseen. Mutta kilpailuttaminen voi myös tarjota Helsingille uusia mahdollisuuksia.
 
Kilpailun lisääminen on todellinen taitolaji. Ostopalveluiden ja kilpailuttamisen mielekäs toteuttaminen vaatii taitoa, kapasiteettia, koulutusta, tiedonkeruuta ja hallintaa sekä myös lisääntyvää valvontaa. Keskeinen kompastuskivi kilpailuttamisessa on kustannuslaskennan monimutkaisuus. Tarvitsemme paljon uudenlaista osaamista ja viisasta harkintaa, jotta voimme hyötyä markkinoista ja kilpailuttamisesta. Kilpailutuksen kustannuksia arvioitaessa ostajan on osattava ottaa huomioon kaikki kustannukset.
 
Hankintojen kilpailuttaminen ei ole edullista, mikäli kunnassa ei ole riittävästi hankintaosaamista. Osaamattomuus johtaa helposti pelkkään hintakilpailuun, ja halvimman hinnan käyttäminen ainoana valintaperusteena ei yleensä johda hyvään lopputulokseen. Pääsääntöinen valintaperuste tulee olla kokonaistaloudellinen edullisuus, jossa hinnan lisäksi otetaan huomioon esimerkiksi palvelun laatu ja toimitusvarmuus. Kun käytettävät valintaperusteet tulee ilmaista jo tarjouspyynnössä, tarjouspyynnön merkitys nousee keskeiseksi. Jotta tarjouspyynnön voi laatia hyvin, palvelutuote on osattava määritellä kilpailun edellyttämällä tavalla. Suurin työ hankintaprosessissa tehdäänkin valmisteluvaiheessa eli ennen tarjouspyynnön julkaisemista.
 
Hankintojen kilpailuttamisen lisäksi hankintayksikön on tärkeää osata myös hyvän hankintasopimuksen laatiminen sekä muistaa palvelun tuottajan valvonta sopimusaikana. Sopimuksissa tulee varautua tilanteisiin, joissa palvelun laatu ei vastaa tarjouskilpailussa luvattua tasoa. Laadulla kilpailuttaminen menettää merkityksensä, mikäli laatua ei valvota tai mikäli sopimus ei anna keinoja puuttua sovittua heikompaan laatuun.
Hyvinvointimallimme luo ja tukee kilpailukykyä. Meillä kilpaillaan laadulla ja osaamisella, ei halvalla työvoimalla.
Helsinki käyttää kaiken kaikkiaan omia palveluja, yksityisten yritysten palveluja sekä järjestöjen tuottamia palveluja. Kunta, yritykset ja järjestöt ovat kaikki hyviä palveluntuottajia. Laadun pitää olla sama kaikissa. Se ratkaisee milloin on minkin palvelun käyttö parhainta kuntien asukkaiden näkökulmasta. Siitähän tässä on kysymys, asukkaiden hyvinvoinnista. Olisi mukavaa, jos kuntapäättäjillä olisi ns. asiakassuhteen hallinnan näkökulma, mikä merkitsee sitä, että asioita tarkastellaan aina asiakkaiden tarpeista lähtien.
 
 
Kilpailuttamisesta seuraa parhaimmassa tapauksessa hyvä laatu, hyvä kustannustietoisuus ja kaikinpuolinen etu. Palvelut riittävät kaikille, kun ne on järkevästi tuotettu ja hinnoiteltu sekä ne osataan ostaa ja myydä. Päinvastaisessa tapauksessa kilpailutetaan rapakuntoon, niin alhaiset hinnat, että tuottaja voi tuottaa palveluja vain vuoden-pari. Jos jokin palvelu vedetään kuiviin, niin sen ylösrakentaminen voi olla vaikeata. Korostan kustannustietoisuutta. Sekä myyjän että ostajan on tiedettävä, mitä jokin palvelu oikeasti maksaa ja voidaanko sitä tuottaa jollain sovitulla hinnalla. Virheet kostautuvat puolin ja toisin: tuottaja laiminlyö palvelun tuottamisen, laatu kärsii ja tilaaja joutuu järjestämään uuden kilpailun
  
Kun kunta ei itse tuota palvelua, vaan ostaa sen, on palvelu kilpailutettava. Kilpailunkin oloissa julkinen sektori säilyttää nykyisen asemansa palvelujen rahoittajana. Kilpailuttaminen on yksi keino tehostaa kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelujen tuotantoa, parantaa palvelujen laatua ja palvelujen käyttäjien valintamahdollisuuksia. Kuntien on hankintoja tehdessään noudatettava julkisista hankinnoista annettua lainsäädäntöä. Mutta kilpailuttamista on hyvä tarkastella monipuolisesti, ei vain kilpailulainsäädännön näkökulmasta, vaan myös sosiaali- ja terveyspoliittisesta näkökulmasta. Emme voi mennä vain kilpailulainsäädännön mukaan vaan meidän on otettava huomioon myös sosiaali- ja terveydenhoidon lainsäädännön velvoitteet silloin, kun kilpailutamme sairaaloiden, lasten ja vanhusten palveluja. Kilpailuttaminen on varsinainen taitolaji ja vaatii virkamiehiltä paljon osaamista. Eri alojen kilpailuttamisen edellytykset ja menettelytavat poikkeavat toisistaan. On välttämätöntä, että kilpailuttajana on vahva, ammattitaitoinen osto-organisaatio. Ainoastaan palvelun laatu turvaa kilpailuttamisen hyväksyttävyyden helsinkiläisten silmissä.
 
Palvelun tuottajien valinta ei kilpailuttamistilanteessa voi eikä saa perustua vain hintaan. On pystyttävä varmistumaan siitä, että yksityisen sektorin tuottamat palvelut täyttävät palveluille asetetut vaatimukset. Julkisia ja yksityisiä palvelujen tarjoajia koskevat samat laatuvaatimukset.
 
Palvelutuotteen, (tuotteitahan palvelut ovat, samoin kuin tavarat), määrittäminen, tarjouspyynnön laatiminen ja palvelujen laadunvalvonta ei ole helppoa. On vaikeaa määritellä tarvittavien palvelujen laatu sopimuksessa aukottomasti. Laadun osalta huonosti yksilöity sopimus yleensä johtaa laadusta tinkimiseen.
 
Monet ovatkin sanoneet, että kilpailu soveltuu parhaiten palveluihin, joiden vaikutukset ovat suoria, nopeita ja helposti arvioitavissa ja jotka voidaan hyvin pitkälle tuotteistaa ja saada laatu- ja hintavertailukelpoisiksi. Näin on helppo sanoa, mutta se ei vielä auta kilpailuttamista koskevien valintojen tekemisessä.
 
Kilpailutettaessa on seurattava laadun, kustannusten ja markkinoiden kehitystä sekä paikallisesti että valtakunnallisesti. Toteutuvatko odotukset kustannusten alenemisesta vai onko kyseessä vain markkinoille pääsyn varmistava alihinnoittelu?
 
Esimerkiksi saman palvelun usein toistuva kilpailuttaminen ei korvaa palvelujen pitkäjänteistä kehittämistä ja laadun valvontaa. Saman palvelun liian usein tapahtuvalla kilpailuttamisella on haittansa. Tulee arvioida, millaisia haittoja jatkuvan kilpailuttamisen tuomasta epävarmuudesta aiheutuu erityisesti palvelujen käyttäjille. Luomme usein toistuvalla kilpailuttamisella epäjatkuvuutta ja epävarmuutta. Näin meillä on huonot edellytykset palvelujen pitkäjänteiselle kehittämiselle ja hyvälle henkilöstöpolitiikalle.
 
Hyvin tärkeä asia on sopimusten pituudet. Kuinka pitkiä tulisi sopimusten olla? Mielestäni nykyään tehdään sopimuksia liian lyhyeksi ajaksi. Jos sopimuksen pituus on kolme vuotta, niin siinä ajassa ei ehdi kehittää toimintaa. Voimme ratkaista epäjatkuvuudesta johtuvia ongelmia ja edesauttaa palvelujen kehittämistä tekemällä tarpeeksi pitkiä sopimuksia. En osaa sanoa yleisesti sopivaa minimipituusaikaa, ehkä viisi vuotta. Mutta silloin ollaan tilanteessa, jossa kustannukset voivat muuttua sopimuksen aikana, joten muutosten arvioiminen on suunniteltava tarkkaan.
 
Myös asiakkaiden tarpeet ja olosuhteet saattavat ajan kuluessa muuttua. Tällaiseen voi varautua sisällyttämällä sopimuksiin asiakkaiden tarpeiden ja elämäntilanteiden tarkistamisen. Sopimuksiin voi myös kirjata palvelujen kehittämisen ja palveluntuottajan osaamisen tarkistamisen.
 
Voisimme myös miettiä antaisiko aikaisemman kilpailukierroksen voittaneen ja todistetusti hyvin palvelutuotantonsa hoitaneen tuottajan jonkinasteinen suosiminen uudessa kilpailutilanteessa paremmat mahdollisuudet palvelujen vakaudelle ja ennakoitavuudelle. Tulisiko kuntien saada suosia niitä palveluntuottajia, jotka ovat jo osoittautuneet luotettaviksi. Näin voisimme torjua epäonnistumisia, jotka aiheutuvat ylioptimistisista arvioista hinnan ja laadun suhteen uudessa kilpailutilanteessa. Ja voisimme palkita hyvästä pidempiaikaisesta palvelusta.
 
Kilpailu ei välttämättä synnytä uusia yrityksiä. Se voi keskittää toimintaa jo olemassa oleviin yrityksiin, mikä ei sinänsä ole huono asia eikä vaikuta työpaikkojen määrään epäedullisesti.
 
Kaikkiin palveluihin liittyvät korkeat vaatimukset palvelujen laadusta, turvallisuudesta, saatavuudesta ja jatkuvuudesta. Palvelujen laadun vakaus ja ennustettavuus ovat keskeisiä tavoitteita, suorastaan kilpailuetuja palvelun tuottajille.
 
Luottamuksellisuus ja jatkuvuus ovat osa palvelujen hyvää laatua. Vakaus ja ennakoitavuus ovat tärkeitä palvelujen saajien kannalta. Mutta onhan palvelujen jatkuvuus tärkeää myös työnantajien ja työntekijöiden kannalta. Ennakoitavuudella ja jatkuvuudella on merkitystä asiakkaille, työnantajille ja työntekijöille.
 
Talous on tärkeä, ei palvelu saa maksaa mitä tahansa. Mutta ei myöskään niin, että palvelut annetaan automaattisesti halvimman tarjouksen tehneelle. Laadulla on merkitystä. Ongelmaksi tulee välillä, miten laatua mitataan. Pelkkä laatukäsikirja ei takaa laatua. Laatu on tilanne- ja persoonasidonnainen asia, ja siksi sitä on vaikea mitata. Saman palvelun laadun mittaaminen eri päivinä voi antaa ihan erilaiset tulokset.
  
Kuntia kritisoidaan tuon tuostakin taitamattomuudesta tarjouspyyntöjen, kilpailuttamisen ja ylipäätään yrittäjien kanssa tehtävän yhteistyön osalla. Suomalaisissa tutkimuksissa ja palvelujen arkikäytännöissä nousee usein esille se, että kunnissa etsitään liian helposti halvinta palveluntuottajaa, eikä osata eritellä jo tarjouspyynnössä kaikkia palvelun laadun ja sisällön osatekijöitä. Kilpailuttaminen sinänsä on mahdollista monissa palveluissa, ellei niihin sisälly varsinaista viranomaistoimintaa. Laadun ja kustannusten muodostumisen mekanismit sekä yrittäjältä edellytettävä ammattitaito, palvelustruktuuri ja työntekijöiden työehdot pitää varmistaa ja määritellä erityisen tarkkaan Kilpailuttamisen taidot ja osaaminen, palvelun laadun kriteerit ja kustannusten syntymekanismien tunteminen edellyttävät siis sopimuksia tekevältä ja suunnittelevalta kunnan ammattilaisilta yhtä hyvin palvelun substanssia koskevaa osaamista, tuloksellisuuden arvioinnin taitoja kuin kilpailuttamisen ja yritystoiminnan logiikan tuntemistakin. Kilpailuttaminen ja palvelujen laatu edellyttävät myös, että yksityisen palveluorganisaation johtaja tuntee palvelusubstanssin, ja ammatilliseen osaamiseen liittyvät toimintaperiaatteet.