Matti Vanhasen puhe Vappuna 1.5. Kyösti Kallion patsaalla

01.05.2006

Keskustan puheenjohtajan, pääministeri Matti Vanhasen vappupuhe 1.5.2006 Kyösti Kallion patsaalla

Vappu on työn ja opiskelijoiden juhla. Tänä vuonna on meillä on syytä iloita erityisesti suomalaisen työn puolesta, sillä työpaikkojen määrä kasvaa ripeästi. Työllisyyden kehitys on tärkein mittari harjoitetun politiikan menestyksen arvioinnissa, sillä sen mukana ratkeaa kaikki muukin. Niin hyvinvointipalvelut kuin monille väestöryhmille tärkeät tulonsiirrotkin voidaan turvata kestävästi vain sillä edellytyksellä, että mahdollisimman suuri osa työikäisistä käy työssä ja maksaa veroja. Tämä kohtalonyhteys on näkynyt selvästi myös nykyisen hallituksen työssä.

Työllisten määrä vähentyi hallituksen ensimmäisen toimintavuoden aikana ja julkisen talouden tasapaino heikentyi. Taustalla oli kansainvälisen talouden taantuma vuosituhannen alussa. Hallitus ryhtyi määrätietoisesti vahvistamaan talouskasvua tuntuvin oikein kohdennetuin veronkevennyksin ja tarkoin harkituin menonlisäyksin. Hallituksen vetoavulla saatiin aikaan myös historiallisen pitkäaikainen, vakautta luova ja maltillinen tuloratkaisu.

Hallitus on kannustanut työntekoa, yrittäjyyttä ja omistajuutta monilla toimenpiteillä. Yritysverouudistus rohkaisee yrityksiä kasvuun ja investointeihin. Sukupolvenvaihdosten verokohtelua on lievennetty. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyyttä parannetaan alentamalla työantajamaksuja matalapalkkatuella. Yritysten ohella olemme rohkaisseet myös yksityisiä kansalaisia työllistämään kaksinkertaistamalla kotitalousvähennyksen kotitalous-, hoito- ja hoivatyössä. Pienyrityksiä suosiva arvonlisäveron alarajan liukuma on otettu käyttöön. Ansiotuloverotuksen kevennykset on painotettu pieni- ja keskituloisiin.

Kaikkia näitä toimia on arvosteltu hiukan puhujasta riippuen joko riittämättömiksi tai suorastaan vääränsuuntaisiksi. Tulosten valossa niiden yhteisvaikutus on kuitenkin ollut selvästi myönteinen. Työllisyys on kääntynyt selvään kasvuun ja hallituksen itselleen asettama vaativa työllisyystavoite 100 000 työpaikan lisäyksestä hallituskaudella tulee ainakin likimain toteutumaan. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2006 ensimmäisellä neljänneksellä työllisiä oli keskimäärin 44 000 enemmän kuin viime vuoden vastaavana aikana. Kahden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna työpaikkoja on syntynyt 80 000. Tämä hyvä tulos työllisyydessä saavutetaan tinkimättä valtiontalouden tasapainosta. Keskustalaista vihreää vappua on ilo viettää.

Julkisessa keskustelussa asetetaan usein vastakkain palvelut ja verokevennykset. Tämä vastakkainasettelu on epä-älyllistä. Usein kuulee väitettävän, että hyvinvointipalvelut ovat vaarassa sen vuoksi, että niihin ei riitä rahaa veronalennusten takia. Viime vuosien tiedot verokertymistä osoittavat tämän käsityksen virheelliseksi.

Suhdannetilanteeseen sopivat verokevennykset vauhdittivat taloutta ja käänsivät sitä kautta myös verotulot selvään kasvuun. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi tulo- ja varallisuusveroja kertyi vuonna 2005 kahdeksan prosenttia enemmän kuin vuonna 2003. Arvonlisäveron tuotto kasvoi kahdessa vuodessa kymmenen prosenttia. Kaiken kaikkiaan valtio keräsi vuonna 2005 veroja runsaat 37 miljardia euroa eli noin kaksi ja puoli miljardia euroa enemmän kuin vuonna 2003. Kuntien verotulot kasvoivat samaan aikaan kuutisen prosenttia. Valtiovarainministeriö ennakoi kehityksen jatkuvan tänä vuonna niin, että valtiontalous saadaan vaalikauden lopulla tasapainoon kuten hallitusohjelma edellyttää.

Kuka arvelee, että meillä menisi nyt paremmin jos olisimme jättäneet verot ennalleen ja säilyttäneet mm. yritysverotuksen kolme prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla? Meillä olisi luultavasti käsissämme korkeampi työttömyys, siitä johtuvampi heikompi verotulokehitys ja korkeat verot. Oikein kohdennettua veronkevennyslinjaa on jatkettava ensi vaalikaudellakin, kohdennuksia järkevästi vaihtaen. Talouden dynamiikkaan kannattaa uskoa - kaiken pitäminen staattisena paikallaan ei tuo uutta. Verokevennysten taso pitää ratkaista suhdannetilanteen ja valtiontalouden näkymien mukaan.

Hallitus on vahvistanut myös talouden ja työllisyyden pitemmän ajan kehitysnäkymiä monin tavoin, ennen kaikkea panostamalla tutkimukseen ja kehittämistoimintaan, koulutukseen ja myös infrastruktuurin kohentamiseen.

Nämä ovat tämän vapun hyvät uutiset. Viime kuukausien aikana olemme saaneet kuulla valitettavasti myös ikäviä uutisia, kun monet suuret yritykset ovat julkistaneet suunnitelmia työntekijöiden vähentämisestä lähivuosien aikana. On ymmärrettävää, että tällaiset uutiset herättävät kansalaisten keskuudessa huolta ja synnyttävät epävarmuutta tulevaisuudesta. Irtisanomisten kohteeksi joutuneita työntekijöitä ja heidän perheitään eivät tietenkään paljoa lämmitä tilastot työllisyyden kohenemisesta.

Ikävien uutisten taustalla on rakennemuutos, jolla erityisesti teollisuus sopeutuu maailmantalouden murrokseen. Tälle sopeutumiselle ei ole vaihtoehtoa, sillä vain menestyvät yritykset voivat työllistää myös tulevaisuudessa.

Hallitus on auttanut rakennemuutoksista kärsiviä paikkakuntia ja ihmisiä kaikilla toimenpiteillä, joita valtiovalta voi käyttää. Esimerkiksi Voikkaan tapauksen jälkeen ryhdyttiin välittömästi etsimään keinoja, joilla voitaisiin luoda uutta työtä rakennemuutoksen kohteeksi joutuville paikkakunnille. Kuusankoski otettiin EU:n valtiontukikartalle jättämällä siltä pois eräitä muita kuntia, jotka nekin olisivat olleet vahvoin perustein tukeen oikeutettuja.

Selviämme tästäkin rakennemuutoksesta jatkamalla politiikkaa, jolla kannustetaan työntekoa ja yrittämistä sekä panostamalla osaamiseen ja uuden luomiseen.

Meillä ei ole mitään hätää, jos kykenemme jatkamaan samalla tavalla kuin kuluneen vuoden aikana. Jokaisena työpäivänä on Suomeen syntynyt nettona keskimäärin 200 uutta työpaikkaa. Jokaisena työpäivänä. Ja siis nettona, suuret irtisanomisuutiset muukaan laskien. Suuria uutisia niistä ei ole syntynyt, kun kysymys on useimmiten yhden tai kahden ihmisen pestaamisesta yksittäiseen yritykseen. Mutta sittenkin ne ovat kaikkein tärkeimpiä uutisia taloutemme ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Näitä uutisia me tarvitsemme jatkossakin.

Suomalaisen työn päivänä on kuitenkin välttämätöntä katsoa myös tulevaisuuteen. Työlainsäädäntömme ja sopimusjärjestelmämme on lähtökohdaltaan rakennettu suojelemaan heikommassa asemassa olevaa, eli työntekijää. Olemme lähes aina eläneet ajassa, jossa työvoiman tarjonta on ollut aina työn kysyntää suurempaa. Tämä asetelma on kuitenkin muuttumassa ja on jo nyt joillain aloilla kääntynyt päälaelleen.

Oma analyysini tulevasta on se, että avoimeen kansainväliseen kilpailuun osallistuvilla aloilla globalisaation tuoma kilpailu pakottaa pitämään kustannuskurista jatkossakin huolta. Ellei siinä onnistuta työpaikat menevät ja valuvat muualle maailmalle. Mutta sen sijaan kotimarkkinoilla on paljon aloja, joille suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa käänteentekevän tilanteen. Työnantajat joutuvat kamppailemaan saadakseen työntekijöitä. Tämä näkyy jo nyt joillain julkisen sektorin aloilla. Kansainväliseen kilpailuun osallistuva avoin sektori ei kuitenkaan ehkä pysty osallistumaan verotuksen kautta nykyiselläkään tavalla menojen rahoittamiseen. Tästä kaikesta saattaa syntyä ongelma. Kannustankin sopimusyhteiskuntaa paneutumaan tähän näkymään ja etsimään kestäviä ratkaisuja hallitaksemme muutoksen.