Mari Kivniemi: Suur-Helsingillä ja kunnilla on rooli ilmastotalkoissa

Mukava nähdä teidät täällä näin runsaslukuisena. Vihreästä vapusta on tullut niin leppoisa perinne, että itse vihreät ovat alkaneet kadehtia tilaisuutta Helsingin Keskustalta. Hyvistä brändeistä kannattaa pitää kiinni, kuten voimme tänään huomata.

Viime viikkojen ajankohtaisista keskusteluista haluan nostaa esille kaksi aihetta: Suur-Helsingin ja kuntien roolin ilmastotalkoissa.

Tulimme sohaisseeksi muurahaispesää oikeusministeri Braxin ja asuntoministeri Vapaavuoren kanssa, kun esitimme neuvoa-antavan kunnallisen kansanäänestyksen järjestämistä siitä, tulisiko pääkaupunkiseudulla ryhtyä selvittämään Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhdistämistä.

Näiden neljän kaupungin valtuustojen puheenjohtajat olivat eilen vieraanani valtiovarainministeriössä. Tulkitsin tapaamista niin, että suurin kielteisyys on alkanut kuntalaisten kannatuksen myötä laantua myös valtuustojen puheenjohtajilta. Yleinen käsitys on, että pääkaupunkiseutujen yhdistymisselvitys on tehtävä ennemmin tai myöhemmin.

Henki valtuustojen puheenjohtajien tapaamisessa oli hyvä, vaikka päätimmekin, että lakimuutosta kansanäänestyksen mahdollistamisesta kunnallisvaalien yhteydessä ei ryhdytä valmistelemaan tälle syksylle. Olemme joka tapauksessa mahdollistamassa neuvoa-antavat kansanäänestykset kuntavaalien yhteydessä jatkossa.

Mielestäni Suur-Helsingissä on kysymys sen verran suuresta asiasta, että siitä pitää pystyä keskustelemaan järkevästi ja avoimin mielin sekä kuuntelemaan kuntalaisten mielipiteitä. Olennaista ei ole asemien puolustaminen, vaan asukkaiden arjen helpottaminen.

Kuntaliitos ei ole tässäkään tapauksessa itseisarvo. Tavoitteena tulee olla palvelutuotannon tehostaminen, maankäytön, asumisen ja liikenteen parempi yhteensovittaminen ja kilpailukyvyn parantaminen.

Pääkaupunkiseutu on Suomen oloissa aivan oma erityistapauksensa. Täällä asuu viidennes maan väestöstä ja tuotetaan kolmannes maan bruttokansantuotteesta. Täällä aikaansaatavilla palvelutuotannon tehostamistoimilla olisi ratkaiseva merkitys koko maan kuntataloudelle.

Alueen varsinaiset kilpailijat ovat maan rajojen ulkopuolella, joten myös hallinnollisia rakenteita pitää tarkastella kansainvälisen kilpailukyvyn näkökulmasta ja suhteessa Itämeren alueen muihin metropoleihin, ei suhteessa muuhun Suomeen.

Pääkaupunkiseutu on myös maan ainoa alue, jossa on todellista tontti- ja asuntopulaa. Asuntojen yleinen hintataso ja kohtuuhintaisen vuokra-asumisen heikko saatavuus ovat todellisia pulmia. Myös yhdyskuntarakenteen hajautuminen siihen liittyvine ruuhkautumisineen on vakava ilmastopoliittinen ongelma. Kaikilla näillä haasteilla on yhteys seudun kuntarakenteeseen.

Kaupunkien yhdistyminen olisi iso harppaus kohti koordinoidusti suunniteltua ja yhtenäisesti toimivaa metropolialueen keskusta. Samassa yhteydessä pitää miettiä suuremman kuntakoon edellyttämiä muutoksia lähidemokratian vahvistamiseksi.

Hyvä vappukansa,

Toinen asia, mihin haluan tänään kiinnittää huomionne, on kuntien rooli ilmastotalkoissa. Tässäkin suhteessa tiiviimpi yhdyskuntarakenne pääkaupunkiseudulla olisi järkevä. Energiantuotanto, energiansäästö sekä yhdyskuntarakenteeseen ja liikennetarpeeseen vaikuttaminen ovat kuntien keinot vähentää kasvihuonekaasuja. Lähtökohtana tulee olla oman kulutuksen alentaminen, uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääminen ja kustannustehokkuuden parantaminen sekä uusien toimintamallien hyödyntäminen.

Monet kunnat ovat Helsingin tavoin merkittäviä energiantuottajia. Tuotantolaitosten omistajina kunnilla on mahdollisuudet vaikuttaa energialähteiden valintaan. Uusiutuvan energian käyttöä voidaan kunnissa lisätä. Samoin kaukolämmityksen lisärakentamismahdollisuuksia on edelleen useissa taajamissa. Polttoaineiden käytön ja päästöjen kannalta tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto on paras vaihtoehto.
Myös julkiset hankinnat ovat ilmastomuutoksen kannalta merkittävässä asemassa. Kunta voi omalla hankintapolitiikallaan vaikuttaa energiaa säästävien, ympäristö- ja elinkaarivaikutuksiltaan kestävien tuotteiden ja palvelujen yleistymiseen. Pienissäkin hankinnoissa tulee noudattaa kestävän hankinnan periaatetta.

Kestävää yhdyskuntarakennetta ei saavuteta ilman riittävää ja oikein sijoittunutta ja ajoitettua tonttitarjontaa tai toimivaa liikennejärjestelmää. Tehokkain tapa hillitä liikenteen päästöjen kasvua on liikkumistarpeiden ja autoliikenteen vähentäminen. Turvalliset kevyen liikenteen yhteydet ja luontevat yhteydet joukkoliikennepysäkeille ovat tässä avainasemassa.

Tähän liittyen olen ilolla noteerannut Keskustanuorten ”Bensa loppuu - ketju ei” – pyöräilykampanjan. Tempauksen tavoitteena on torjua ilmastonmuutosta bensan käyttöä vähentämällä, lisätä kevyen liikenteen väyliä, edistää terveitä elämäntapoja ottamalla hyötyliikunta osaksi jokapäiväistä arkea sekä jakaa tietoa ilmastonmuutoksesta.

Hyvät kuulijat,

Ilmastotalkoissakin on kyse yhteistyöstä, kumppanuudesta asukkaiden, yritysten, kuntien ja valtion välillä. Meidän päättäjien kuluttajatietoisuutta tulee lisätä. Asukkaita ja sidosryhmiä kyllä kuullaan tämänkin kaupungin päätöksenteossa, mutta kuuntelemisen kanssa tahtoo olla vähän niin ja näin.

Kaiken päätöksenteon ja kehittämistyön rinnalla täytyy pystyä kuljettamaan lähidemokratiaa ja parantamaan päätöksenteon asukaslähtöisyyttä. Elinkeinoelämän tai hallinnon tarpeet eivät voi olla ristiriidassa viihtyisän ja arjessa sujuvan kaupungin kanssa.

Näillä sanoilla, iloista vapun ja kevään jatkoa!