Laura Kolbe: Edullisempaa ja monimuotoisempaa asumista

30.01.2008

Edullisempaa ja monimuotoisempaa asumista - Maankäyttö- ja asumisohjelma

Keskustan ryhmäpuheenvuoro, valtuutettu Laura Kolbe 30.1.2008

Tässä tilanteessa, tänään ja nyt vuonna 2008 joudumme arvioimaan poliittisten päätöstemme historiallista merkittävyyttä. Maankäytön ja asumisen ongelmat pääkaupungissa juontavat kaukaa eikä niitä yhdellä päätöksellä hetkessä muuteta. Silti tärkeää on yhteisen tahtotilan luominen sekä vahvan vision luominen – tulevaisuus rakentuu vain yhdessä tekemisen pohjalta. MA-ohjelmasta voimme lukea kunnianhimoisia tavoitteita. Ne perustuvat optimistiseen näkemykseen siitä, että kaupungistuminen Suomessa jatkuu ja että Helsinki säilyy elinkeinotoiminnan valtakunnallisena ja itämerellisenä keskuksena.

Keskustan valtuustoryhmä yhtyy ohjelmassa esitettyihin keskeisiin tavoitteisiin. Koemme tärkeänä sen, että ohjelma pyrkii turvaamaan työvoiman saatavuuden edellytykset aikana, jolloin suomalaiset edelleen ovat liikkeessä ja maahanmuuttajien määrä kasvaa. Elinkeinotoiminnan edellytyksiä on vahvistettava – siinä tarvitaan monipuolista asuntotuotantoa. Ohjelma tähtää asumisen sosiaaliseen monitasoisuuteen. Helsingin asuntotuotannon Akilleen kantapää on jatkossakin riittävä asuntotuotanto lapsiperheille. Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät tämän ongelman poistamiseen, ovat tarpeellisia.

Katsomme, että Helsingin pitää korostaa niitä ominaisuuksia, mikä erottaa sen ympäröivistä kehyskunnista: Helsinki on edelleenkin ainoa paikka Suomessa, joka pystyy tarjoamaa todella urbaania asumista, asumista, joka ankkuroituu historiaansa ja tarjoaa mahdollisuuden jatkuvuuden identiteetin kokemukselle. Aikamme suuri suuntaus tulee jatkumaan: kaupunkimaisen elämänmuodon arvostus lisääntyy, samalla kun kesäpaikkojen ja kakkosasuntojen merkitys kasvaa. Helsinkiläiset ovat kahden kodin asukkaita: siksi kaupunkiasumisen toimiva urbaanisuus on tärkeä tavoite.

Helsingin ei pidä kasvattaa asumiskulttuuriaan jäljittelemällä metsälähiötyyppistä asumista kehäteiden kauppakeskusten kyljessä. Me pystymme parempaan. Kehyskuntien uudisrakennusalueille joudutaan siksi, ettei ole varaa asua Helsingin arvostetuilla, hyvin suunniteluilla ja vanhoilla tai uusilla asuinalueilla. Uusi ohjelma tarttuu nyt kaupungin historiaan ja modernisoi menneisyyden oppeja nykyaikaan. Valtuustoryhmämme haluaa sitoutua yhteiseen päämäärään, jonka tavoitteena on asumismuotojen moninaistaminen ja omatoimisen kerrostalorakentamisen tukeminen.

Haluamme myös korostaa, että Helsinki on maan johtava yliopistokaupunki. Opiskelija-asuntotuotantoa on jatkuvasti uusittava ja ajanmukaistettava. Pääkaupunkiseudulle, joka markkinoi itseään eurooppalaisena tieto- ja informaatiokeskittymänä, syntyy pian huippuyliopisto – se edellyttää mm. uudenlaisia opiskelija-asumisjärjestelyitä. Siksi esitämmekin seuraavan ponnen:Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy yhdessä opiskelija-järjestöjen ja nuorten suunnittelijoiden kanssa selvittämään mahdollisuuksia uudentyyppisen, tulevaisuutta ennakoivan, kaupunkimaisen nuoriso- ja opiskelija-asumisen suunnitteluun

Helsingin historia tarjoaa monia kiinnostavia kiintopisteitä. Yksi liittyy noin 100 vuotta vanhaan perinteeseen: asunto-osakeyhtiöiden perustamiseen. Lukuisat vuosina 1895–1940 perustetut asunto-osake- ja maayhtiöt urakoivat esiin kivisen Helsingin ja nykyaikaisia esikaupunkialueita. Yhtiöitä perustivat sukupiirit, tietyt ammattikunnat, virkamiesverkostot, joskus kieliryhmiin jakautuen. Sen jälkeen asunto-osakeyhtiömarkkinoilla on tapahtunut jämähtäminen: suuret rakennusliikkeet ovat ottaneet hoitaakseen yhtiöiden perustamisen, rakentamisen ja ylläpitämisen. Tervehdimme ilolla sitä, että ohjelma antaa mahdollisuuksia omatoimiselle kerrostalorakentamiselle. Toivomme, että helsinkiläiset myös rohkaistuisivat toimimaan ohjelman hengessä.

Vuokra-asuntojen jakamisehdot haluamme sellaisiksi, että ne ovat mahdollinen vaihtoehto myös keskituloiselle perheelle. On monia syitä siihen, että kaikki eivät halua asua omistusasunnossa. Asuntojen tavoitemäärä 5000 asuntoa vuodessa on mielestämme kunnianhimoinen, ei ehkä kaikilta osin realistinen – nykyisten kaupunkirajojen puitteissa. MA-ohjelma antaa mahdollisuuden keskustella pääkaupunkiseudun yhteistyö tiivistämisestä, jopa yhtenäisestä metropolialueesta. Vain se takaa riittävän asuntotuotantoreservin tulevaisuudelle.

Maankäytön osalta nyt on aika alkaa korjata karkeimpia sotien jälkeen tehtyjä virheitä. Suuren muuttoliikkeen aikana suunniteltiin monotonisesti, korostamalla betonia, määrää ja tehoa etäällä keskuksista. Luotiin ankara asumiskulttuuri, joka edellytti lainaa ja hidasta kituuttamista pienemmästä asunnosta hieman suurempaan. Helsinkiläinen omistusasuja eli kuin urbaani maaorja; kiinni omistusasunnossaan kovien lainaehtojen vuoksi. Siksi koemme tärkeäksi asumisen monimuotoisuuden takaamisen. Maan keskustajohtoinen hallitus on Helsingin seudun kuntien kanssa solmiman aiesopimuksen muodossa osoittanut, että se on monin tavoin valmis tukemaan Helsingin seudun tontti- ja asuntotarjontaa.

Maankäyttöön kuulu asuntotuotannon lisäksi se, että rakennettaan hyviä, toimivia ja viihtyisiä alueita, eläviä kaupunginosia. Ei riitä, että saamme uusia asuinalueita vaan pitää saada monipuolisia, vireitä kaupunkialueita, lähipalveluita, kauppoja, liikkeitä, pienyritystoimintaa sinne, missä ihmiset asuvat ja elävät. Helsinkiläisillä on muitakin kuin asumiseen liittyviä unelmia. Moni haluaisi, jos se olisi helpompaa, avata oman liikkeen, kahvilan, ruokapaikan, pesulan, pikkukaupan. On löydettävä keinoja nostaa päivittäislähipalveluiden palvelutasoa. Siksi esitämmekin seuraavan ponnen: Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan luoda paremmat edellytykset elinvoimaisille lähikaupoille, pienille kahviloille ja yksityiselle ravintolatoiminnalle

Samalla tavoin kuin kaavoituksessa huomioidaan auton käytölle mahdollisuudet, on turvattava myös sujuva joukkoliikenne. Näin mahdollistetaan todelliset vaihtoehdot helsinkiläisten liikkumistottumuksiin. Kaupungin omien palveluiden järjestäminen helpottuu, kun niiden liikenteellinen saavutettavuus paranee. On myös saatava selvä päämäärä: työmatka-ajan inhimillinen kesto. Joukkoliikenteen matka-aika työpaikoille saa olla enintään 40 minuuttia, ja asiointimatka aluekeskukseen tai Helsingin keskustaan enintään 20 min. sisältäen kävelymatkat. Kaavoituksen lisäksi olennaisia ovat joukkoliikenteen palveluajat ja vuorovälit.

Kaavoituksessa ja liikennehankkeissa tulee olla selkeät ja mitattavat ympäristötavoitteet. Uuden kaavoituksen ja liikennehankkeiden on vähennettävä autoilun osuutta kaikesta liikenteestä ja vähennettävä asukasta kohden laskettuja CO2-päästöjä ja energiankulutusta.

Sipoon lounaisosan liitos on MA-ohjelmalle tärkeä, vaikka alueelle suunniteltaisiinkin vain 3–5 vuoden tavoitetta vastaava asuntomäärä. Vielä tärkeämpi Lounais-Sipoo on siksi, että se on Helsingin 2000-luvun näytön paikka, samalla tavalla kuin Töölö oli 100 vuotta sitten tai Käpylä kansalaissodan jälkeen. Helsingin on osoitettava kaupunkisuunnittelunsa uskottavuus ja näytettävä, että alue haluttiin uuden aikakauden kaavoituksen ja hyvän kaupunkiympäristön rakentamiseksi, ei vain ahneiden määrällisten tavoitteiden täyttämiseksi. Lounais-Sipoossa voimme näyttää, että mekin pystymme siihen, mitä esimerkiksi Kuopio on jo tehnyt rakentaessaan kestävän kehityksen periaatteilla saaristokaupunkiaan.

Hyväksyessään MA-ohjelman valtuusto edellyttää, että Helsinki ryhtyy selvittämään keinoja, joilla voidaan monipuolistaa Lounais-Sipoon suunnittelujärjestelmiä ja maankäytön ratkaisija esim. ideakilpailun muodossa