Laura Kolbe: Keskustan ryhmäpuheenvuoro vuoden 2017 talousarvion valmistelun lähetekeskusteluuun

17.02.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Hieman yllättäen saimme viikko sitten lukea Kuntalehdestä, että kuntien ja kuntayhtymien vuoden 2015 tilikauden tulos oli 0,27 miljardia ylijäämäinen. Merkittävin yksittäinen viime vuoden lukuja selittävä tekijä on liikelaitosten yhtiöittäminen. Se vaikutti muun muassa toimintatuottoihin, toimintamenoihin, investointeihin ja lainakantaan. Kuntaliitosta todettiinkin, että vuoden 2015 tiedot olivat parempia kuin aiemmissa julkisen talouden suunnitelmassa arvioitiin. Ennakoitua parempi tulos, kuntien velkaantumisen hidastuminen sekä se, että kunnat korottivat tuloveroprosenttejaan täksi vuodeksi maltillisesti, osoittavat kuntien toimivan vastuullisesti.

Tässä tilanteessa vuoden 2017 talousarvion tekeminen ei vaikuta aivan niin synkältä, kuin yleinen poliittinen ilmapiiri muutoin antaa ymmärtää. Helsingillä menee periaatteessa hyvin vaikka kuntien talous on kärsinyt hitaasta talous- ja verotulojen kasvusta, työttömyyden noususta ja työttömyysvastuiden kasvusta sekä viime vaalikaudella tehdyistä poikkeuksellisen suurista valtionosuusleikkauksista.

Euroopan tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta voimme arvioida, että Suomen kaltaisessa maassa kuntatalous on ja pysyy, vaikka ilmassa on suuria rakenteellisia uudistuksia. Kunnat kantavat tulevaisuudessakin suurimman vastuun lähipalveluista - lisämenopaineita aiheuttavat kasvava työttömyys, erityisesti pitkäaikaistyöttömyys, turvapaikkahakijoiden määrä, lisääntyvä palveluiden kysyntä ja huomattavat investointitarpeet. Kuntatalouden kestävyyden takaaminen edellyttää koko maan talouskehityksen selvää toipumista. Valtiolla on suuri vastuu siitä, että kuntien ja maakuntien riittävä rahoitus, toimintakyky ja elinvoima turvataan.

Nopeasti muuttuvien suhdanteiden aikanakin on selvää, että Helsinki tarvitsee vahvaa näkemystä tulevaisuuden suunnasta. Helsinkiä tarvitaan suunnannäyttäjänä ja pääkaupunkina, jossa julkiset palvelut ja vetovoimainen yksityisen sektori toimivat toisiaan täydentävästi. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat tässä avainasemassa. Helsingin on löydettävä keinot, joilla tulla vastaan uusien luovien alojen yritysten starttivaiheeseen ja tuottamalla rahoitusmalleihin joustoa. Tämä on suuri haaste myös kaupungissa toimiville ammatti- ja korkeakouluille.

Kuntataloutta rassaa myös yleinen talouden kuoppaisuus: bruttokansantuote on jäänyt 20 % siitä tasosta, jolle sen vuonna 2008 arvioitiin kehittyvän. Verotulot ovat olleet 20 % odotettua pienemmät. Talouden haasteet eivät vähene lähitulevaisuudessa, edessä on esimerkiksi suurten ikäluokkien ikääntyminen, johon edelleen ollaan kansallisestikin huonosti varautuneita. Kannustamme kolmannen sektorin hyödyntämistä, joskin edellytämme, että palvelujen laatua valvotaan siitä riippumatta, kuinka tuotetaan. Ennaltaehkäisy on erityisesti tärkeää nuorten eikä vanhusten hoitamisvastuusta tule tinkiä.  Koulutuksen tasa-arvoperusta auttaa torjumaan syrjäytymistä ja tulevat pidemmällä aikavälillä taloudellisesti kannattavaksi. 

Tämä asettaa suuria odotuksia tuottaa edelleen laadukkaita ja kustannustehokkaita palveluita. Sote-prosessin myötä joudumme analysoimaan sitä, miksi Helsingissä palvelut maksavat suhteellisesti enemmän kuin muualla vastaavissa kaupungeissa. Kun perusta muuttuu, on kysyttävä uudenlaisia kysymyksiä ja mieluiten tutkimuslähtöisesti. Osaammeko riittävän nopeasti reagoida suuriin muutoksiin?  Kykenemmekö toimimaan luovasti vaikkapa työttömyyden edessä?

Kun kunnat ja kaupungit eri puolilla maata ovat ahkerasti sommitelleet uudenlaisia kuvioita työllistymisen ja yrittämisen helpottamiseen, sopii kysyä, onko Helsinki yhä edelläkävijä? Esimerkiksi Lappeenrannassa kaupunki on helmikuusta maksanut 1500 euron yrityslisän niille yrityksille, jotka työllistävät alle 30-vuotiaan työttömän tai yli vuoden työttömänä olleen lappeenrantalaisen. Kokoluokka on tietenkin erilainen pääkaupungissa, mutta idea onkin: pohtia luovasti miten ottaa kaikki keinot käyttöön!

Aikamme iso haaste on yhteiskunnallinen polarisoituminen. Demokratia ja osallisuus on otettava uudella tavalla haasteeksi. Kansalaisten positiivisen ja ”hyvän” osallistumisen vahvistaminen on entistä tärkeämpää aikana, kun yleinen kärjekkyys korostuu.  Myös päätöksentekoon kuluva pitkä aika – keskimäärin 7 vuotta – ei enää tyydytä helsinkiläisiä: kansanvallan hitauden tilalle halutaan luovia, nopeita päätöksiä, ja herkempää asukkaiden kuulemista. Avoimuutta on lisättävä päätöksenteon kaikilla tasoilla.

Suuret rakennemuutokset, SOTE-kuvio ja mahdollinen johtamisjärjestelmän uudistus, edellyttävät, että me kaupungilla pohdimme asioita myös henkilöstöhallinnon kannalta. Helsinki kuuluu maan suurimpiin työnantajiin ja meidän tulee pitää huoli henkilökunnan jaksamisesta ja työnteon säilymisestä motivoivana.

Hyvät valtuutetut,

Yleinen kustannusten nousu koskettaa kaikkia kuntia ja kuntalaisia. Keskustan valtuustoryhmä suhtautuu hyvin käytännöllisesti palvelujen tuottamistapoihin.  Ryhmämme esittää, että talousarviovalmistelun tavoitteena on, että emme edistä toimia, jotka edelleen nostavat asumiskustannuksia. Kiinteistöjen verotusarvoja tarkistettiin muutamia vuosia sitten, joten emme näe tarvetta kiinteistöverojen nostoon.

Toiseksi toivomme, että tulevassa talousarviossa näkyy erityisesti panostus opetustoimeen. Me haluamme nykyisessä talousahdingossakin puolustaa lasten oikeuksia ja arvioida päätösten vaikutuksia lasten näkökulmasta. Koulutuksen järjestäminen on erityisen tärkeää ja se edellyttää opetuksen resurssien turvaamista. Helsingin kohdalla on arvioitava miten yhtäällä syntyvyyden pieneneminen ja muuttoliike vaikuttavat opetettavien määrään ja sitä kautta koulujen tarpeeseen.  

Toivomme poliittisilta ryhmiltä reilua yhteistyötä, jotta lopullinen talousarvio olisi realistinen ja kuntalaisten näkökulmasta oikeudenmukainen. Kannatamme joustavaa investointisuunnitelmaa, ja sen tarkoituksenmukaista kehittämistä, joskin huomioiden kulloistenkin tarpeiden muutos.