Mari Kiviniemi: ryhmäpuhe kuntauudistuksesta

28.03.2012

Mari Kiviniemi: Kuntauudistus - Keskustan ryhmäpuhe
28.3.2012, Helsingin kaupunginvaltuusto

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Lähetekeskustelussa on Helsingin kaupungin vastaus hallitukselle kuntauudistuksesta. Keskityn puheenvuorossani tietenkin käsittelemään esityksen sitä osaa, joka koskee metropolialuetta ja Helsinkiä. Aluksi sanon kuitenkin muutaman sanan itse kuntauudistuksesta.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä on valitettavaa, että hallitus lähti toteuttamaan kokonaisuudistusta ylimielisesti ja huonosti valmistautuneena. Käynnissä olleet kunta- ja palvelurakenteiden uudistukset keskeytettiin ja samalla lopetettiin niiden parlamentaarinen valmistelu. Uudistustyöt kuntakentällä ovat olleet pysähdyksissä siitä asti.

Hallitusohjelmaneuvotteluissa eikä myöhemminkään hallitus ole kuullut kunnallisalan professoreita tai muita asiantuntijoita. Kunnallishallintomme historian suurinta rakenneuudistusta ollaan tekemässä ilman faktapohjaa lähes pelkkien mielikuvien varassa.

Hallitus tai kunnallishallinnon rakennetyöryhmä eivät ole osanneet sanoa, millaisia säästöjä hankkeella saadaan aikaan. Se on erikoista, koska hallitus on markkinoinut kuntauudistustaan koko vaalikauden merkittävimpänä rakenneuudistuksena, jolla vastataan julkisen talouden kestävyysvajeeseen.

Uudistus on myös näyttäytynyt kuntakentälle päin kohelluksena. Hallituksen ministerit puhuvat toistensa kanssa ristiin ja välttävät avointa keskustelua piiloutumalla virkamiesten selkien taakse. Tärkeintä ei ole hyvä ja hallittu lopputulos, vaan ylikireässä aikataulussa pysyminen sekä suurkuntien runnominen Suomeen. Erityisen kummallista on se, että kuntien välistä yhteistyötä ei haluta nähdä enää ollenkaan vaihtoehtona palvelujen järjestämiselle.

Kunnille lähetetty kyselykaavake ei anna riittävästi vaihtoehtoja. Väistämättä herää epäilys, että hallitus haluaa runnoa suurkunnat Suomeen maanlaajuisesta lähes aukottomasta vastarinnasta huolimatta. Kysymys kuluu, halutaanko kuntia aidosti kuulla?

Keskustan valtuustoryhmän mielestä uudistukset kuntakentällä ovat välttämättömiä, mutta käynnissä oleva kuntauudistus ei anna lääkkeitä kuntien talouden ja palvelujen turvaamiseksi. Siksi se on keskeytettävä ja linjattava uudelleen parlamentaarisella valmistelupohjalla.

Arvoisa puheenjohtaja,

Tulevaisuuden haasteet iskevät Helsingin seudulle muuta maata voimakkaammin. Ne liittyvät erityisesti osaavan työvoiman saamiseen, asumiskustannusten kasvun hillintään, joukkoliikenteen järjestämiseen ja maahanmuuttajien kotouttamiseen.

Helsingin seutu on vuosikymmenten saatossa tehtyjen kaavoitus- ja liikenneratkaisujen johdosta levittäytynyt ja leviää yhä voimakkaasti yli kuntarajojen, mikä on johtanut yhdyskuntarakenteen hajanaisuuteen.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä maamme pääkaupunkia lähiympäristöineen on syytä tarkastella erillisenä alueena. Täällä tarvitaan uudistuksia. Vaikka yhteistyöelimiä on lukumäärältään vähintäänkin riittävästi, ei yhteistyö toimi parhaalla mahdollisella tavalla maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvissä asioissa. Siinä tarvittaisiin strategisempaa yhteistyöotetta, jolla estettäisiin mm. eri asuinalueiden sosiaalista eriytymistä.

Nyt käsittelyssä oleva kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys esittää pääkaupunkiseudulle viiden kunnan liitosta. On harmillista, ettei selvitys sisällä minkäänlaisia vaikuttavuusarvioita kaavaillun miljoonakaupungin vaikutuksista meidän päätöksentekijöiden kannalta olennaisiin kysymyksiin, kuten kunnan talouteen, lähipalveluihin, asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksiin tai ympäristövaikutuksien arviointia.

Kuten aikaisemmin totesin, maamme pääkaupunkia lähiympäristöineen on syytä tarkastella erillisenä alueena. Siksi onkin erikoista, että kokoomuslainen kuntaministeri on kunnallishallinnon rakennetyöryhmälle antamassaan toimeksiannossa toiminut hallitusohjelman kirjausten ja iltakoulupäätösten vastaisesti. Pääkaupunkiseudun metropolialuetta ei ole otettu kuntauudistuksen erityisalueeksi, vaan samanlaisella sapluunalla tällekin alueelle esitetään vain liitosta. Liitoksen edellyttämille demokratiaa turvaaville ratkaisuille, kuten esim. kaupunginosavaltuustoille, ei uhrata kummoisia pohdintoja.

Keskustan valtuustoryhmällä olisi sinänsä ollut valmiutta tutkia kaavaillun liitoksen edut ja haitat. Valitettavasti viestit Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Sipoon suunnalta ovat olleet hyvin torjuvia. Emme kannata erityisen kuntajakoselvittäjän asettamista vastoin kuntien tahtoa.

Kuntaliitoksen hyödyt eivät tule itsekseen, vaan se vaatii hallinto- ja palvelurakenteiden uudistamista. Toimeenpanossa epäonnistuminen varsinkin pääkaupunkiseudun mittakaavassa tulisi erittäin kalliiksi, joka näkyisi kustannusten rajuna nousuna ja palvelujen rapautumisena. Ovathan täällä kuntien yhteenlasketut menot reilu viidennes koko kuntatalouden menoista.

Keskustan valtuustoryhmän mielestä on tärkeää, ettei kuntauudistusta toteuteta pakkoliitoksilla. Jollei kunnissa löydy yhteistä näkemystä ja tahtoa tehdä kuntaliitos, ei sille ole onnistumisen edellytyksiä. Kunnissa on oltava yhteinen näkemys, miksi ja miten uudistetaan, hyödyt ja haitat punniten. Voimavaroja pitää jäädä myös kuntarajoja laajemminkin koko seudun kehittämiseen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Presidentti JK Paasikivi totesi aikoinaan, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Tosiasia on, ettei pääkaupunkiseudulla löydy yhteistä tahtoa toteuttaa kuntaliitosta. Siksi olisi järkevää miettiä muunlaisia uudistusvaihtoehtoja.

On tunnustettava myös, etteivät pääkaupunkiseudun kunnat ole tähän asti kunnostautuneet yhteistyönsä kehittämisessä parhaalla mahdollisella tavalla. Kunnat on jouduttu velvoittamaan yhteistyöhön usein lainsäädännöllisin keinoin.

Valtuutettu Jan Vapaavuori tuntee hyvin vuosi sitten eduskunnassa käsittelyssä olleen metropoliselvityksen ja sen valmistelun yhteydessä Tampereen yliopistolta tilatun tutkimuksen, jossa vertailtiin eri maiden metropolihallintoa.

Tutkijat suosittelivat ns. Stuttgartin hallintomallia, jossa vaaleilla valittava ylikunnallinen metropolivaltuusto päättäisi maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvien asioiden lisäksi myös innovaatio- ja elinkeinopolitiikasta. Muistaakseni valtuutettu Rakel Hiltunen kannatti ajatusta tuolloin käydyissä eduskuntakeskusteluissa. Toisena vaihtoehtoina on eri keskusteluissa esiintynyt metropoliasioista päättävän toimielimen perustaminen Uudenmaan maakuntaliiton yhteyteen.

Ennemmin kuin me täällä Helsingissä jatkamme pään hakkaamista seinään kuntaliitoksen toivossa, voisimme olla aloitteellisia ylikunnallisten yhteistyömallien kehittämisessä. Kuulemistilaisuuden annin perusteella pääkaupunkiseudun kunnissa näyttäisi olevan ainakin kuntaliitosta enemmän valmiutta erilaisille yhteistyöratkaisuille. On luotava sellainen malli, jossa ei kuulu vain Helsingin ääni.

Valtiovarainministeriön kuntaosastolla lienee tallessa keskustalaisen kuntaministeri Hannes Mannisen johdolla kirjoitettu valmis lakikin pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun yhteistyömalliksi. Se on tehty Helsingin entisen apulaiskaupunginjohtaja Jussi-Pekka Alasen selvitystyön pohjalta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Keskustan valtuustoryhmä ei hyväksy pääkaupunkiseudun kuntien pakkoliitoksia. Emme pidä myöskään järkevänä kuntajakoselvittäjän asettamista alueelle ilman kaikkien kuntien kannatusta. Sen sijaan olisi järkevää etsiä yhdessä valtiovallan ja pääkaupunkiseudun kuntien kanssa uutta yhteistyömallia erityisesti maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen sekä innovaatio- ja elinkeinopolitiikkaan liittyvissä kysymyksissä.