Keskustan valtuustoryhmä: Kuntarajat on häivytettävä pääkaupunkiseudulla

26.10.2005

Keskustan valtuustoryhmän puheenvuoro Paras-hankkeen keskustelussa Helsingin valtuustossa
Sole Molander 26.10.2005

Kuntarajat on häivytettävä pääkaupunkiseudulla
 
Keskustan valtuustoryhmän mielestä pääkaupunkiseudulla tarvitaan laajaa yhteistyötä. Täällä on kysymys siitä, minkälainen on järkevä metropolialueen hallinto-, päätöksenteko ja palvelurakenne – meidän oma metropolimallimme. Meidän tavoitteemme on luoda alue, jolla on edellytykset pitkäjänteiseen kehitystyöhön, yhteisten tavoitteiden ja strategioiden asettamiseen. Alue, jota voidaan kehittää vetovoimaisena ja kilpailukykyisenä, toiminnallisena alueena, mutta kunnioittaen lähidemokratiaa ja lähipalvelut turvaten.    
 
Suomen alueet ovat erilaisia, tarve omaan ratkaisumalliin on erityisen suuri pääkaupunkiseudulla. Tähän hallituskin on kiinnittänyt huomiota, mikä on myönteistä. 
 
Keskustan Helsingin valtuustoryhmä on jo 90-luvun alusta puhunut yhdestä suusta pääkaupunkiseudun hallinnon yhdistämisestä. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen voisivat olla yhtä kuntaa, jossa hoidetaan yhdessä kunnan perustehtäviä. Mielestämme tavoite yhdestä kunnasta on nyt noussut entistä ajankohtaisemmaksi.   Vaikkei siihen päästäisi, niin käytännön toimissa on häivytettävä kuntarajat, kun päätetään esimerkiksi koulutuksesta, terveys- ja sosiaalipalveluista, asuinympäristön suunnittelusta, liikenteestä tai jätehuollosta. Jos kuntarajoista ei ole hyötyä palveluja tuotettaessa ja käytettäessä, kannattaako kuntarajat pitää?
 
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa keskeistä on lisätä palvelujen tuottavuutta ja pyrkiä näin turvaamaan hyvät peruspalvelut kaikille ikääntyvässä yhteiskunnassa. Pelkällä kuntarakenteen uudistamisella tai yhteistyökuvioiden vahvistamisella tavoite ei toteudu. Tarvitaan uudistuksia palvelujen tuottamistavoissa, prosesseissa ja palveluketjuissa.
 
On erotettava toisistaan palvelujen järjestäjä sekä tilaaja ja tuottaja. Ensinnäkin, palvelun järjestäjän eli kunnan palvelustrategioiden ja -suunnitelmien tulee ohjata palvelutuotantoa. Kun meillä on palvelujen järjestämisvastuusta eli poliittisesta ja strategisesta päätöksenteosta erillinen operatiivinen tilaajayksikkö, voidaan tilaamiseen ja kilpailuttamiseen liittyvää ammattitaitoa keskittää. Ja sitten, palvelujen tuottajina voivat olla julkiset tai yksityiset palveluntuottajat. Tilaajan ja tuottajan eriyttäminen tekee palvelujen kustannuksista läpinäkyviä.
 
Julkinen, yksityinen ja kolmas sektori voisivat tehdä nykyistä enemmän yhteistyötä palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Yrittäjyyteen perustuva palvelutuotanto tuo työpaikkoja ja verotuloja. Mutta kuntatyöntekijät on huomioitava muutostilanteissa, sillä siinä joko kannustetaan ja innostetaan tai sitten viedään pois työnteon motivaatio.
 
Näkökulman on oltava asiakas eli asukaslähtöinen. Koska julkisia palveluja järjestetään asukkaita varten, tulee valintamahdollisuuksien lisäämisen olla keskeisellä sijalla. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on mahdollisuus myös pääkaupunkiseudulla. Haaste on nyt otettava vastaan ja etsittävä ennakkoluulottomasti ratkaisuja uudeksi, suomalaiseksi metropolimalliksi.