Sole Molander: Helsingin asumisen ja maankäytön ohjelmasta

29.08.2012

Helsingin asumisen ja siihen liittyvän maankäytön toteutusohjelma 2012
- Keskustan ryhmäpuheenvuoro Helsingin kaupunginvaltuustossa 29.8.2012 - Sole Molander

Kun kaupunkia kehitetään, sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kestävyys ovat tavoitteita, joiden eteen kannattaa ponnistella. Helsinki on kasvavan metropolialueen ydin, jossa tulee sijaita laadukasta asumista viihtyisässä urbaanissa ympäristössä.
Asumisen, arjen palvelujen sekä työpaikkojen tulee olla toisistaan hyvin saavutettavissa. Lähipalveluihin, joukkoliikenneyhteyksiin, pyöräilyyn ja kevyenliikenteen edistämiseen tukeutuva yhdyskuntarakenne on Keskustan valtuustoryhmän näkemys ihmisläheisestä suunnittelusta. Asukaslähtöisyyden tulee olla avainsana. Uudet alueet on suunniteltava jalankululle myönteisiksi. Kun kiinnitetään huomiota kävelyetäisyyksiin ja joukkoliikenteen saavutettavuuteen, voidaan tarpeetonta oma auton käyttöä kannustaa vähentämään ja edistää jopa autottomuutta. Tämä edellyttää, että polkupyörille on riittävät ja asianmukaiset tilat asuntojen yhteydessä siten, että pyörien käyttö on helppoa ja nopeaa.

Riittävän asuntorakentamisen edellytyksiä ovat aktiivinen maa- ja tonttipolitiikka sekä ripeä kaavoitus. Tontinvarauskannan kaupungin omalla maalla on oltava tarpeita vastaava. Tontinluovutuksessa ja kilpailutuksessa on paljon kehitettävää, jotta saamme laadukkaita, mutta kustannustehokkaasti rakennettuja koteja. Hinnan ja laadun ei tarvitse olla ristiriidassa toistensa kanssa, siitä löytyy jo hyviä esimerkkejä rakentamisessa.

Keskustan ryhmä korostaa, että kaupungin eri hallintokuntien välisellä tiiviillä yhteistyöllä voidaan edistää asuntotuotannon suunnittelua ja toteutusta. Kaupungin omia toimintatapoja voi parantaa jotta rakentaminen nopeutuu.

Lisäksi Keskustan ryhmä haluaa korostaa maapolitiikan ja kaavoituksen tiivistä yhteistyötä ympäristökuntien kanssa.
Monipuoliset asuntojen hallintamuodot, rahoitusmuodot sekä erilaiset asuntojen koot keskenään limittäin kaikilla asuntoalueilla ehkäisevät asuinalueiden eriytymistä. Kaikissa kaupunginosissa on oltava mahdollisuus voida hyvin.

Asuntotuotannon määristä ja hallintajakaumista on tässä ohjelmassa runsaasti kunnianhimoisia lukuja, joihin Keskustan ryhmäkin on sitoutunut. Kokemuksesta tiedämme, että lukujen julkaiseminen suunnitelmissa ei vielä takaa niiden toteutumista. Päämäärät on kuitenkin oltava ja niihin pyrittävä kaikin järkevin keinoin. Taloudelliset suhdanteet vaikuttavat, kustannukset ja hinnat näyttelevät tärkeää osaa.

Vuokra-asuntojen tuotanto on tärkeää ja painopisteen oltava tavallisten vuokra-asuntojen tuotannossa. Tavallisen aravuokratuotannon lisäämistä tukee se, että viime vuosina aravuokratuotanto on painottunut erityisryhmien asumiseen eikä tavallisia vuokra-asuntoja ole valmistunut tavoitteiden mukaisesti. Tänä vuonna ei Helsingissä ole aloitettu yhtään vuokra-asuntokohdetta.
Puoli-Hitas-mallin soveltamista voisi ajatella täydennysrakentamisalueilla sekä erityisesti kaupungin omassa tuotannossa. Malli tarkoittaisi omakustanneperusteista myyntihintaa omistustuotannon ensimmäisessä myyntivaiheessa, jonka jälkeen asunto olisi vapaa sääntelystä ja myytävissä asunnon omistajan ehdoilla. Ensimmäisen vaiheen hintasääntelyn tavoite olisi lisätä omistusasumisen houkuttelevuutta sellaisilla alueilla, joiden asuntokantaa pyritään monipuolistamaan. Keinottelun vaarat varmaan kyettäisiin minimoimaan.

Valtion on sitouduttava noudattamaan omalla ja luovuttamallaan maalla tämän ohjelman mukaista asuntotuotannon hallintamuotojakaumaa. Kaupunki voi omalta osaltaan vahvistaa vaikuttamistaan valtion suuntaa niin, että kohtuuhintainen rakentaminen toteutuisi. 

Helsingissä on suuri kysyntä pienistä asunnoista, mutta on huolehdittava, että myös perheasunnoiksi soveltuvien asuntojen osuus asuntotuotannosta turvataan. Tällöin on varmistettava riittävät lastenvaunupaikat kerrostaloihin. Asuntojen muuntojoustavuus on nykyaikaista rakentamista samoin kuin esteettömyys. Helsingissä on paljon vanhaa asuntokantaa, joten esteettömyys on huomioitava uudisrakentamisessa.

Pitkällä tähtäimellä tuo säästöjä, että huolehditaan asuntokannan kunnosta korjausrakentamisella. Säästöjä tuo myös energiatehokkuus uudisrakentamisessa ja olemassa olevassa asuntokannassa. Entistä paremmat erilaiset tekniset ratkaisut mahdollistavat energiatehokkaan rakentamisen, kun sitä vain osataan vaatia. Nollaenergiarakentamisen tulee olla tavoite.
Keskustan ryhmän kanta on, että asuntorakentamista on kehitettävä tukemalla erilaisten talotyyppien rakentamista, omatoimista rakentamista ja rakennuttamista, ryhmärakennuttamista, puurakentamista sekä uusiutuvien ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavien rakennusmateriaalien käyttöä. Käsiteltävä ohjelma mainitsee kovin vahvasti, että edellytetään viherkattorakentamista. Ei voi olla tarkoitus tuoda viherkattorakentamista kaikkiin taloihin. Kohteet on valittava harkiten ottaen huomioon Helsingin haastava ilmasto: lumi, jää ja sateet.

Erityisasumisen ongelmat kasvavat vanhusväestön myötä. Vanhusneuvoston erinomainen esitys on, että vanhusten asuntoja pyritään sijoittamaan omatoimisuuden vahvistamiseksi palvelukeskusten ja vanhustenkeskusten lähelle, jolloin myös kotihoito ja kuljetuspalvelut toimivat paremmin. Kaupungin vapautuvien esteettömien vuokra-asuntojen jaossa tulee huomioida liikkumis- tai toimintarajoitteiset sekä pysyvästi vammaiset nykyistä paremmin.

Asumista ja siihen liittyvää maankäyttöä tulee seurata siten, että näemme miten nyt päätettävä ohjelma toteutuu. Hyvä seurantakausi on vuositaso. Koska Jumala kuulemamme mukaan asuu yksityiskohdissa, on seurannan toteuduttava siten, että otetaan huomioon ohjelman kaikki kunnianhimoiset yksityiskohdat.