Auli Piiparinen: Koulutus kuuluu kaikille

01.05.2018

Hyvät vapun ystävät.

Oikein iloista toukokuun ensimmäistä päivää. Riemastuttavaa nähdä ympärillä näin paljon kevätkarnevaalitunnelmaa. Vappu on ennen kaikkea kevään, työn ja opiskelijoiden juhlapäivä. Lippusaloissa liehuu siniristiliput suomalaisen työn kunniaksi.

Tällä hetkellä lippuihin katsoessa voi myös olla onnellinen. Onnellinen siitä, että yhä useammalle suomalaiselle tämä päivä on kansallinen vapaapäivä töistä, joka tuo arjen turvan ja toimeentulon. Mahdollisesti siinä sivussa elättää myös jotain toista. Yli 90 000 ihmistä on työllistynyt tällä hallituskaudella, ja keskustavetoinen hallitus on saavuttamassa 72 prosentin työllisyysasteen vaalikauden loppuun mennessä. Se on paremmin kuin yli 30 vuoteen. Se on paremmin kuin mitä vuonna 2015 eduskuntavaalit voitettuamme saimme käsiimme. Se on aika hurjaa, mutta hurjan hienoa.

Keväällä 2015 sai siis Keskusta pääministerin paikan, ja minä sain painaa ylioppilaslakin päähän. Näillä asioilla ei varsinaisesti ole yhteyttä, tuolloin ei yhteiskuntaopista kirjoitettu eximia ollut vielä poliittisen aktiivisuuden tai sitoutumisen ansiota. Mutta uskon, että sekä omissa ylioppilas- että keskustan vaalivoittojuhlissa oli ripaus samaa glooriaa. Sanotaan, että suomalainen ylioppilas on valmistuttuaan viisaimmillaan, ja pääministeripuolueen kannatuksesta voitaisi sanoa samaa. Silloin se on yleensä korkeimmillaan.

Hyvät vihreän vapun juhlijat,

minä en kuitenkaan tuohon väitteeseen enää usko.

Ei sivistys ja kehitys lopu valko- tai ammattilakin päähän painamiseen, samoin kun ei puolueen kehitys saa loppua hallitusohjelman laatimiseen. Ihmisen elämä on jatkuva tarina kasvusta, näin on oltava myös aatteemme saralla. Vappu on hyvä paikka palauttaa mieleen oppimisen ilo, opiskelijahaalari- ja valkolakkimeren ympäröidessä meitä. Pysähdy pohtimaan - mitä sinä haluaisit oppia tänään tai tänä vuonna? Minkä asian muuttaa? Tai mitä jättää tekemättä, se on meille opiskelijoille myös tuttu juttu, mutta yllättävä tärkeä taito elämän edetessä. Puolueemme käy samaa keskustelua kesän puoluekokouksen ja tulevien vaalien häämöttäessä nurkan takana. Siinä keskustelussa on meillä kaikilla paikkamme.

Hyvät kanssajuhlijat.

Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa YK:n tämän vuoden raportin mukaan. Pysähdyin katsomaan amerikkalaisille asiasta tehtyä videota, jossa pohdittiin, mistä tämä johtuu. Eikö Amerikka vapautta ihannoivana ja sallivana maana, sittenkään ole paras paikka toteuttaa itseään, paras paikka olla onnellinen?

Suomalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle ominaisia piirteitä on paljon. Meillä jokaisella on oikeus kohtuuhintaiseen päivähoitoon, laadukkaaseen julkiseen koulutukseen, varhaiskasvatuksesta tohtoriksi asti ilman lukukausimaksuja, maksuttomaan terveydenhuoltoon ja tuettuun vanhempainvapaaseen. Nämä antavat ihmiselle vapauden tehdä valintoja elämänsä suhteen taustasta ja lähtökohdista riippumatta. Verovaroin katetut palvelumme ovat avain onnelliseen ja tasa-arvoiseen kansaan. Ne ovat investointeja mahdollisuuksien tasa-arvoon, joka näkyy myös hyvinvointitutkimuksissa.

Mahdollisuuksien tasa-arvon täytyy olla lähtökohta myös tuleviin eduskuntavaaleihin ponnistaessa. Suomessa “Me” on tultava aina ennen “minää”. Keskustan kyyti ei jätä ketään, eikä se mahdu yhteen tilataksiin tai edes junaan. Me uskomme edistyksellisyyden, sivistyksen ja yhteisöllisyyden voimaan.

Koulupudokkuus, koulutuksen periytyvyys tai asuinalueen, varakkuuden, sukupuolen, sosioekonomisen tai etnisen taustan vaikutus koulutukseen hakeutumiseen ei saa olla este onnellisuuteen, työelämään ja itsensä sivistämiseen. Tässä maassa on oltava yhdenvertaiset lähtökohdat unelmien tavoitteluun.

Arvoisa pääkaupunkimme vihreä vappuväki - riemukasta vappua, glada vappen!