Anna-Mari Vimpari: Uusiutuva energiatuotanto Keskustan leipälaji

26.04.2008

Kansanvallan perusta on ihmisten oikeus harkita ja valita ja tehdä päätös äänestämisestä. Ketju pelaa vain jos sen kaikki lenkit ovat kunnossa: oikeus valita toteutuu vain jos on vaihtoehtoja, oikeus harkita toteutuu vain jos on esitetty harkitsemisen arvoisia poliittisia tavoitteita. Päätös äänestää vaatii sen, että äänestämisellä koetaan olevan seurauksia politiikan sisältöön.

Äänestyshalukkuuden näivettyminen kertoo siitä, että demokraattinen ketju on poissa rattailtaan. Seuraavissa vaaleissa kansanvallan kivijalka on taas koetuksella: kunnallisvaalien ja eurovaalien äänestysprosentit eivät täytä elävän kansanvallan vaatimuksia. Jos alle puolet tai vain vähän yli puolet haluaa käyttää äänioikeuttaan, virhesuuntaus on todellinen ja korjausliikkeitä pitää tehdä.

Esimerkki siitä, mitä ei pidä tehdä, on jatkaa Lauri Tarastin nimiin asetettujen vaalijärjestelmää pohtivien päiväkerhojen toimikautta hamaan tulevaisuuteen. Sen sijaan täytyy pystyä tarjoamaan ajattelun evästä myös niille, jotka seuraavat politiikkaa kotisohvalta ja pohtivat, viitsivätkö äänestää ensinkään.

Keskustalla on rohkeiden vaihtoehtojen tarjoamisessa kunnioitettava perinne. On osattu iskeä suoraan syötöstä: on puettu ihmisten mielissä kaihertavia kysymyksiä ajatuksiksi ja ratkaisuehdotuksiksi. Idut on osattu kasvattaa kirjallisiksi esityksiksi – ohjelmiksi ja keskustelualoitteiksi. On rakennettu politiikan agendaa ja näytetty, että vaihtoehtoja on!

Nostan muutamia esimerkkejä asioista, joille on uskallettu luoda Keskustassa oma sisältö ja viedä ne poliittiseen finaaliin eli lainsäädännöksi asti:

Keskusta puski Vihreän teollisuuden ja realistisen vihreyden ohjelmaa eteenpäin lähes yksin koko 90-luvun - sekä hallitus- että oppositiopuolueena. Avainsanoja olivat luonnon ja ihmisen talouden mukauttaminen mahdollisimman hyvin toisiinsa ja siitä syntyvän teknologisen etumatkan käyttäminen ympäristön, teollisuuden ja kansantalouden eduksi. Enää ei tarvitse kysellä, olimmeko oikealla asialla. Uusiutuviin luonnonvaroihin nojaa nykyään myös Euroopan unioni, jota alunperin kutsuttiin kornisti hiili- ja teräsyhteisöksi.

Paljon porua herättänyt työreformi soljuu sujuvasti esimerkiksi kotitalousvähennystä ylistävissä puheissa. Kotona tehtävän työn hinnoittelu oli yksi ohjelmamme innovaatioista, joita kymmenen vuotta sitten vastusti yhtä moni kuin nyt haluaa ilmoittautua keksijäksi. Tämä kertookin olennaisen: kannattaa esittää käytännön ratkaisuja ihmisten arkipäivän helpottamiseksi – kyllä sille tielle kulkijoita ilmaantuu!

Samanlaista raakaa jalostusta kaipaisin tänä päivänä tasa-arvoasioihin. Keskusta on aina ollut tasa-arvoinen puolue. Naisten poliittinen painoarvo on aina ollut aivan toista luokkaa kuin naapureissa oikealla ja vasemmalla. Sadassa vuodessa on saatu paljon aikaan, mutta vielä löytyy lasikattoja. Edelleen tarvitaan konkreettisia, ehkä rajujakin esityksiä tasa-arvon parantamiseksi päätöksenteossa ja johtotehtävissä niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tasa-arvoisuuteen täytyy kiinnittää huomiota lapsesta pitäen. Ammattien ja johtopaikkojen eriytyminen perustuu pitkälle asenteisiin.

Toinen jatkuvaa huomiotamme vaativaa asia on oma lempilapsemme eli energiapolitiikka. Olen ihmetellyt, miksi vihreät esiintyvät tässäkin asiassa asiantuntijana, vaikka meillä on vankin kokemus hajautetun ja uusiutuvan energiatuotannon tukemisesta. EU:sta Suomelle tulevat uusiutuvien energialähteiden tavoitteet ovat vähintäänkin haasteelliset. Paitsi yritysten myös meidän kuluttajien tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota energiatehokkuuteen. Energian hankinnassa ja muodoissa pitää panostaa monipuolisuuteen. Julkinen sektori voi omilla toimenpiteillään toimia suunnannäyttäjänä. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan valtion puolelta sekä keppiä että porkkanaa. Erityisesti tulee pitää huolta siitä, että jalostuskelpoinen puu ei ohjaudu energiakäyttöön. 

Oman politiikan sisältöä rakentavaa ohjelmatyötä ei pidä pelätä eikä varsinkaan väheksyä. Loppujen lopuksi se on se ainoa keino muuttua ajassa ja altistaa puolue ihmisten vapaan harkinnan ja valinnan kohteeksi. Se on myös kestävä pohja kaikelle markkinointityölle: hyvät brändit eivät synny pelkästä parran pärinästä – tarvitaan mietittyä, riittävän kunnianhimoiselta pohjalta tehtyä aineistoa, minkä pohjalta päristellä.