Laura Kolbe: Helsinkiin kunniakansalainen – valtuustoaloite

17.01.2007

Laura Kolbe: Helsinkiin kunniakansalainen - valtuustoaloite
 
Kaupungit ovat historiansa aikana monella tavalla osoittaneet erityisyyttään
suhteessa ympäröivään maailmaan. Kaupunginmuuri erotti kaupungin maaseudusta
vuosisatojen ajan Euroopassa. Elinkeinojen monipuolisuus, osaajien kerääntyminen kaupunkeihin synnytti tietoisuuden omalaatuisesta yhteisöelämästä, ja yhteisöllisistä
arvostuksista ja tavoista palkita merkittävä kansalainen.
 
Monilla eurooppalaisilla kaupungeilla on vanha ja historiallisesti arvokas kunniakansalaisuuden käsite. Kutsuminen jonkin paikkakunnan kunniakansalaiseksi kuuluu korkeimpien huomionosoitusten sarjaan muun muassa Pariisissa ja Pietarissa.
Jean-Jaques Rousseau oli Geneven kunniakansalainen. Kunniakanasalaisiksi on kutsuttu pitkän elämäntyön tehneitä tieteen, taiteen, kulttuurin, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja elinkeinoelämän kärkinimiä. Kyseessä on symbolinen tunnus, johon ei liity erikseen määriteltyjä oikeuksia.
 
Sittemmin kunniakansalaisen valinnasta ovat innostuneet monet Euroopan ulkopuoliset kaupungit. Monet suomalaiset ovat saaneet ottaa vastaan tämän nimikkeen. Korkealla tasolla viimeisten kunniakansalaisuuksien joukkoon kuuluu presidentti Tarja Halosen kutsuminen Santiagon kunniakansalaiseksi ja Jorma Ollilan kutsuminen Pekingin kunniakansalaiseksi.
 
Kunniakansalaisen käsite on levinnyt maakuntatasolle (esim. Karjalan tasavallan kunniakansalainen). Myös eräät valtiot käyttävät sitä keskeisenä palkitsemismuotona. Näin on esim. Kanadassa ja Yhdysvalloissa on myönnetty presidentin nimeämänä kuusi kunniakansalaisen arvoa (Honorary Citizen of the United States). Se on myönnetty sekä historiallisille että eläville henkilöille. Sen ovat saaneet ensimmäisenä vuonna 1963 Sir Winston Churchill, sitten Raoul Wallenberg, Pennsylvanian perustaja William Pennja tämän toinen puoliso Hannah Callowhill Penn, Äiti Teresa, ja itsenäisyystaistelija markiisi de La Fayette. Euroopan Unionissa harvinaisen kunniakansalaisuuden on saanut vain muutama huippuvaikuttaja, kuten Jean Monet ja Helmut Kohl.
 
Edellä olevan johdosta esitän, että Helsingin kaupunki ryhtyisi välittömästi toimenpiteisiin, jotta Suomen pääkaupunki maamme suurimpana vaikuttajakeskittymänä saisi oman ”Helsingin kunniakansalainen” – huomionosoitusmuotonsa ja sitä suunnittelevan hallinnollisen elimensä.
 
Helsingissä 17.1.2007