Kristiina Ruuskanen: L.A.M.A. - Liian arvokas muisto aliarvioitavaksi

14.10.2009

L.A.M.A: liian arvokas muisto aliarvioitavaksi - Kristiina Ruuskanen

1990-luvun alun taloustilanne, lama, näyttäytyi yläasteikäiselle niin, että kaverit muuttivat yhtäkkiä pienempiin asuntoihin, ruoka koulussa alkoi taas maistua yhä useammalle, vaikka sen laadusta tingittiinkin. Koulukirjat olivat kuluneita, ja harva enää pröystäili perheen uudella autolla.

Siitä, että isän yksityisyrittäjän ura oli vaihtunut taksikuskin pestiin, oltiin aika hiljaa. Vanhemmilla oli enemmän aikaa, mutta huomiosta jouduttiin nyt kilpailemaan työn sijaan alkoholin kanssa.

Tämän hetken taloustilanne, taantuma, kuten sitä kiltisti nimitetään, näyttäytyy nykyiselle sosiaalityön opiskelijalle ja sosiaalipäivystyksen keikkatyöntekijälle siltä, että moni tämän päivän yläasteikäinen ymmärtää liiankin hyvin edellä kuvatun muiston. Todellisuus on usealle heistä vakavampi.

Ympäri Suomen sosiaalityön ammattilaisten viesti on, että lastensuojelun tarve on kasvussa ja toimeentulotukihakemusten määrä noussut.

Elämän kielelle käännettynä ensimmäinen tarkoittaa sitä, että moni suomalainen vauva, lapsi ja nuori joutuu kokemaan turvattomia ja pelottavia lapsuudenhetkiä. He jäävät vaille tarvitsemaansa hoivaa ja huolenpitoa.

Lapset kärsivät vanhempiensa työttömyydestä, masennuksesta, päihteiden käytöstä ja mielenterveyden sairauksista.

Päihteistä pääosassa on kuningas alkoholi. Jokaisen suomalaisen laskennallinen osuus alkoholinkulutuksesta on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan 10,4 litraa vuodessa. Siis sataprosenttista alkoholia.

Määrä ei kuulosta kohtuulliselta? Sitä se ei monen lapsen lähipiirissä olekaan.

Toimeentulotuen tarpeen kasvu kertoo, että suuri huoli taloudellisesta pärjäämisestä värittää monen suomalaisen perheen ja yksin elävän arkea.

Se on fakta, että työttömyyskassat käsittelevät uusia hakemuksia yli 600 viikossa, kun vielä vuosi sitten luku oli 600 kuukaudessa. Ero on valtava, ja paine on kovaa vauhtia siirtymässä toimeentulotukiluukuille.

Pinnan alla siis kuplii juuri nyt suurtyöttömyys, joka vaikuttaa yhteiskuntaamme, meihin ihmisiin, vielä pitkään.

Moni meistä saa osakseen sukupolvelta toiselle periytyvän syrjäytymisen, sillä edellisen laman jäljiltä on olemassa nuoria aikuisia, jotka eivät ole koskaan nähneet vanhempiensa lähtevän töihin. Nyt heilläkään ei ole töitä. Monella on lapsia.

Kuntien säästötoimenpiteet ja lomautukset näyttävät vaarallisesti kohdistuvan sosiaalipalveluihin. Sen tien valitsimme 1990-luvulla, ja seurauksena liian moni suomalainen joutui harhapoluille, yhteiskuntamme ulkopuolelle

Jos on pakko karsia, niin olen itse valmiimpi kävelemään huonommin päällystettyjä katuja ja asioimaan vähän rempallaan olevissa virastoissa kuin näkemään ihmisraunioita komeissa puitteissa. Tätä samaa priorisointia odotan myös päättäjiltä.

Nykyinen "taantuma", jos siihen ei reagoida ihmisten ehdoilla, sisältää dramaattiset ainekset yhteiskuntamme jakautumiseen hyvä- ja huono-osaisiin.

Itse en haluaisi lasteni kasvavan eriarvoistuvassa Suomessa. Haluatko sinä?

KRISTIINA RUUSKANEN
yhteiskuntatieteiden kandidaatti

Julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 12.10.2009 otsikolla "Moni eksyi harhapoluille laman myötä"