Katja Korva: Lähtökohdat esiin

18.06.2010

Ihmisellä voi olla poliittisen aktiivisuutensa lähtökohtana monia eri asioita. Toisessa ääripäässä ovat johtajapersoonat, jotka etenevät luokkansa luottamusoppilaasta maansa pääministeriksi. Heillä on vahva käsitys asioiden oikeasta laidasta ja huoli rakkaan isänmaansa tulevaisuudesta. Toisessa taas ovat ne, jotka vaikuttamalla haluavat tehdä muihin ihmisiin vaikuttamisen tarpeettomaksi. Nämä päämäärätietoiset anarkistit asiantuntevassa sivistyneisyydessään uskovat yksilön omaan päätösvaltaan ehdoitta. Sitten on niitä, jotka keskittyvät politiikan kivoihin aiheisiin tai eturyhmien edun ajamiseen yrittäen kuulostaa vilpittömältä. On yhden asian ihmisiä, joiden intressit taistelevat keskenään. Tai sitten niitä, jotka vain nauttivat vaikutusprosesseista ja valtapeleistä.

Poliittisen pysähtyneisyyden tilassa lähtökohtiin on hyvä kiinnittää huomiota, jotta voidaan löytää päämäärä ja polku, jota pitkin siihen kulkea. Yhtenäisyyden tavoittelu tämän kustannuksella on vastenmielistä. Itselläni jonkinlainen etääntyminen politiikasta johtuu siitä, että tunnustetut lähtökohdat ovat teennäisiä, päämäärä hukassa ja keinot saman toistoa. Sama levy on jumittanut vuosia: ”Hyvinvoivaan yhteiskuntaan päästään pidentämällä työuria molemmista päistä. Sukupolvien vastakkainasettelu on turhaa. Nuorisoa on kannustettava koulutukseen. Nuoria aikuisia on kannustettava perheen perustamiseen. Yrityksiä on kannustettava panostamaan tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, jotta rakennemuutoksesta selvitään. Uusia nokioita syntyy hyödyntämällä uusiutuvia luonnonvaroja ja puhdasta teknologiaa. Työssä jaksamista on parannettava. Sosiaaliturvassa on siirryttävä negatiivisen tuloveron malliin. Verotaakkaa on ohjattava työn verotuksesta kulutuksen ja ympäristöhaittojen verottamiseen. Kehitysmaitakin voidaan auttaa laajentamalla vapaakauppaa, mutta sallien aluksi suojatullien käytön.”

Tämän kuultua satoja kertoja eri suista innostus hipoo lattialistaa. Niiden hyvienkin tavoitteiden toteutustapojen selvittely ontuu julkisessa keskustelussa. Toteutus jää piilevien vastakkaisten etujen jalkoihin. Uusia ajatusmalleja tai ratkaisuja ei juuri kuulla. Tämä saa haaveilemaan yhteiskunnan ja talouden poliittisesta individualisoinnista. Siitä, ettei yhteisten asioiden huomiotta jättäminen olisi välinpitämättömyyttä tai jonkinlaista eskapismia, vaan että yhteisiä asioita ei juuri olisi. Elämänpolut ja -valinnat olisivat aidosti yksilöllisiä. Talous nähtäisiin ihmisten vapaaehtoisena yhteistoimintana, jossa riskinottaja myös kantaisi seuraukset ilman kenenkään väliintuloa. Uskon, että tällaisessa ajattelumallissa talouden asema ainutlaatuisena arvonmäärittäjänä murenisi. Myöskään vahvemmalla ei olisi etuoikeutta heikommasta osapuolten ollessa vapaita ja heikompien osapuolten yhdistyessä eri muodoissa.

Lähtökohdista puhuttaessa on muistettava se, että ihmiset ovat syntyjään vapaita, mikä tarkoittaa tasaisia lähtökohtia elämässä. Tämän päälle on kuitenkin syntynyt erilaisia rakenteita, joiden takia ihmisten alkuperäinen tasa-arvo ei aina toteudu. Tämän vuoksi tarvitaan jonkinlaista yhteiskuntapolitiikkaa, jotta erilaisten rakenteiden vaikutuksia voidaan arvioida ja lopulta purkaa. Sen vuoksi toinen jalkani pysyykin politiikassa.

Katja Korva, 20, on kauppatieteiden ylioppilas ja Helsingfors Unga Liberala Centerin (HULC) 1. varapuheenjohtaja.