Olli Rehn: Helsinki roikottaa asuntorakentamiseen hyvin kelpaavaa tilaa epätarkoituksenmukaisesssa käytössä

26.06.2015

Olli Rehn: Helsinki roikottaa asuntorakentamiseen hyvin kelpaavaa tilaa epätarkoituksenmukaisessa käytössä

Asuntojen tarjonnan lisäämiseksi tarvitaan sutjakkaa kaavoitusta ja tiivistävää täydennysrakentamista. Suuria ratkaisuja ei voida tehdä ilman valtion ja Helsingin seudun kuntien yhteistyötä.

Uusi hallitus aikoo ohjelmansa mukaisesti lisätä asuntojen ja tonttien tarjontaa, karsia rakentamista kahlitsevia säädöksiä ja edistää täydennysrakentamista. Hallituksen on pystyttävä tekemään asuntopolitiikkaa, joka vastaa maan eri osissa erilaisiin vaatimuksiin.

Monilla alueilla, maakuntien kaupungeissakin, ongelmana ovat tyhjät asunnot ja arvonsa menettäneet talot. Helsingin seudulla tarvitaan kohtuuhintaisia asuntoja tänne töihin tuleville ihmisille.

Helsingissä painetta lisärakentamiseen kasvattaa se, että perheiden muuttoliike kehyskuntien omakotitaloihin on hiipunut kymmenen vuoden takaisesta ajasta. Asuntojen kysyntäpaine kohdistuu entistä selvemmin keskustaan ja sen liepeille. Peltomaalle rakentaminen ei vastaa tähän kysyntään.

Helsingissä tarvitaan ehdottomasti tiivistävää täydennysrakentamista ja joissain kohdin myös nykyistä korkeampia asuintaloja. Helsinki ei ole niin täyteen rakennettu, että tiivistäminen heikentäisi suoraan viihtyvyyttä. Pääkaupunki roikottaa vajaakäyttöistä tai tyhjää, asuntorakentamiseen hyvin kelpaavaa tilaa epätarkoituksenmukaisessa käytössä.

Järjestelmästä johtuvia ongelmia on purettava valtion ja kaupungin yhteistoimin. Uusia asuntoja pitää rakentaa erityisesti siksi, että pienempien asuntojen tarpeeseen ei löydy vastinetta markkinoilta.

Helsingin seudulla voidaan myös purkaa toimitilakaavoja ja muuttaa niitä asuntotuotantoa varten. Kun toimistoja muutetaan asunnoiksi, käyttötarkoituksen muutoksen pitäisi tapahtua alle puolessa vuodessa ja ilman rakennusvalvonnan kohtuutonta byrokratiaa.

Helsingissä omistusasuntojen hinnat ovat nousseet monella alueella keskituloisten ulottumattomiin. Ei ole hyvä, jos kaupunki jakaantuu räikeästi asukkaiden tulotason mukaan erilaisiin alueisiin.

Helsingin keskustassakin eli ennen vanhaan samassa talossa moneen sosiaaliryhmään kuuluvia perheitä – kerrosten mukaan toki jakaantuneena, mutta samassa rapussa asuen. Tällaista rinnakkaineloa kannattaisi tukea nytkin. Segregaatio, väestöryhmien tietoinen eriyttäminen, ei ole tuottanut missään hyvää. Esimerkkejä ongelmista nähdään muun muassa Malmössä ja Pariisissa.

Helsingin seudun lähiöitä ei pidä päästää rapistumaan. Lähiöiden korjausrakentamisen helpottamiseksi pitää saattaa voimaan alueellisten poikkeuslupien menetelmä. Kaavoituksella on huolehdittava siitä, että lähiöidenkin asumismuodot monipuolistuvat. Lähiöiden uudistamiseksi pitää rakentaa kerrostalojen rinnalle pientaloja, rivitaloja ja pienkerrostaloja.

Liikennejärjestelyt ja asuntotuotanto liittyvät Helsingissä yhteen. Esimerkki tästä on Vuosaaren metro, jonka rakennuskustannuksiin valtio osallistui – Esko Ahon (kesk) hallituksen päätöksellä. Tuloksena oli hyvä, keskikokoisen suomalaisen kaupungin kokoinen asuntoalue, josta keskituloinenkin pystyy hankkimaan kaksion tai kolmion.

Suurten asuntopoliittisten ratkaisujen tekemiseen tarvitaan nytkin kuntien ja valtion yhteistyötä.

Valtion on pidettävä tontti- ja asuntotuotannon olennaista lisäämistä suurten infrahankkeiden ehtona kasvukeskuksissa ja niiden läheisyydessä.

Kaupunkisuunnittelun ja asuntorakentamisen kannalta Pisararata on hyvin kiinnostava hanke. Pelkästään paikallisjunien raidelenkkinäkin sillä olisi vaikutuksensa eri kaupunginosien saavutettavuuteen ja työmatkaliikenteeseen. Pisararadan toteuttaminen edellyttää uutta rahoitusmallia, jossa sekä yksityisten sijoittajien että Euroopan unionin panos on merkittävä.

Oikeaan mittasuhteeseen Pisararata nousee vasta, kun se suunnitellaan ja rakennetaan "systeemiälykkääksi". Tarvitaan uusi vaikutusarvio, jossa otetaan huomioon liikennejärjestelmän toimivuus kokonaisuutena, erityisesti raideliikenteen kehittämiseen liittyvät tarpeet.

Pisararataa arvioitaessa kannattaisi pohtia, mikä on aikanaan ehkä toteutuvan Tallinnan-tunnelin merkitys koko Suomen ja Helsingin henkilö- ja tavaraliikenteelle. Tunneli avaisi rohkean näköalan siihen, miten Berliinistä Tallinnan kautta Helsinkiin tuleva käytävä voidaan avata läpi Suomen aina Kirkkoniemeen ja Jäämerelle asti.

Olli Rehn
Kirjoittaja on helsinkiläinen kansanedustaja ja elinkeinoministeri (kesk).