Esko Virri: Euroopan Unioni on tienhaarassa

25.03.2011

Viimeisen 2,5 vuoden aikana Euroopan Unioni on rimpuillut kriisistä toiseen, joiden laukaisijana on ollut pitkittynyt taloudellinen kriisi. Kaikki seuraukset eivät kuitenkaan ole taloudellisia, vaan koko Unionin kehitys kohti federalismia on kyseenalaistettu jatkuvasti kasvavissa piireissä. Aiemminkin federalismin tie on ollut kivinen: esimerkiksi Lissabonin sopimuksen ympärillä käyty vääntö jatkui pitkään, mutta aluksi sen ei kuviteltukaan keskeyttävän federalismipyrkimyksiä.

Edessä Euroopan mailla on valinta: jatkaako tiellä kohti Euroopan Yhdysvaltoja, vaiko ottaa pari askelta taaksepäin ja jatkaa Euroopan Unionissa, jonka tarkoituksena on toimia taloudellis-poliittisena liittona takaamassa Euroopan kilpailukykyä ja rauhaa. Tällä hetkellä unioni alkaa olla siinä vaiheessa, että maiden on tehtävä valinta näiden vaihtoehtojen välillä. Jotkut tahot haluaisivat näiden vaihtoehtojen sijaan hajottaa koko unionin, mutta he ovat silti selkeässä vähemmistössä.

Federalismi ei ole mikään itseisarvo, ja rauha voi vallita Euroopassa ilmankin tiiviimpää yhteistyötä. On myös huomattava, että politiikan ja lainsäädännön yhtenäistäminen Etelä-Euroopan hyvinkin tiukkojen katolilaisten maiden ja vapaamielisen, edistyneen Pohjois-Euroopan välillä ei todennäköisesti ole kummankaan ”ääripään” etujen mukaista.

Samaan aikaan kun Maltalla järjestetään kansanäänestystä avioeron sallimisesta erittäin tiukoin reunaehdoin (vaatimuksena mm. kolmen vuoden asumusero), niin Pohjois-Euroopassa keskustellaan tai ollaan jo päätetty muun muassa sukupuolineutraalista avioliitosta. Vaikka tosin Maltallakin ollaan tosi vapaamielisiä ja suorastaan irstaita, kunhan et vain itse ole syntyperäinen maltalainen (esimerkiksi kasinoihin maltalaisille ikäraja on 25 vuotta, kun taas ulkomaalaiset ovat tervetulleita jo 18-vuotiaina).

Taloudellinen osa-alue on luonnollisesti tärkeä osa Euroopan Unionin toimintaa, kuuluuhan suuri osa jäsenmaista Euroopan rahaliittoon. Keskustelu takauksista ja kriisivaltioille myönnettävästä lainoista on ymmärrettävää ja monitahoista, josta on kirjoitettu satoja blogikirjoituksia.

Keskityn tässä kuitenkin keskusteluun Unionin, enkä niinkään rahaliiton ytimessä. Itse vastustan federalismia. Federalismilla on omat hyvät puolensa, mutta esimerkiksi lainsäädännön lisääminen Unionissa päätettävänä asiana taistelee lähidemokratiaa vastaan ja johtaa helposti siihen, että alueellisistakin (kuten pohjoismaisista) päätöksistä äänestävät edustajat joilla ei ole mitään käsitystä tilanteesta ja käyttävät pahimmillaan tilaisuutta ottaakseen lahjuksia vastaan lobbareilta. Päätöksenteon tulee jatkossakin tapahtua niin lähellä kansalaista kuin se on järkevästi mahdollista.

Sen sijaan kannatan Euroopan Unionin periaatteita jatkossakin. Rauhan takaajana, taloudellisen ja poliittisen yhteistyön areenana se on saanut paljon hyvää aikaa, ja nostanut Euroopan asemaa maailmanpolitiikassa. Kuitenkin yhteistyöllä tulee olla rajansa ja kasvava Euroopan Unionin vaikutus talouden ja politiikan ulkopuolella tulee torpata, ja joissain asioissa Unionin tulisi ottaa muutama askel taaksepäin. Esimerkiksi Euroopan Unionin lainsäädännön asemaa tulisi kriittisesti harkita.

Täytyy muistaa että ei ole ennakkotapauksia siitä, kun maa eroaa tai erotetaan Euroopan Unionista tai Euroopan rahaliitosta. Ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin tulee eteen, ja Unionin tulee valmistautua siihen. Esimerkiksi Unionin yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä jatkuvasti rikkoville maille tulee pystyä antamaan kurinpalautusta, ja viime kädessä Unionista erottaminen pitää olla keinojen joukossa.

Millainen on sinun mielestäsi Euroopan Unioni kymmenen, 20 tai vaikka 50 vuoden päästä. Vai onko yleensä Unionia silloin enää olemassa, ja mitkä maat mahdollisesti siihen kuuluvat?

Kolumni julkaistu 24.3.2011 20:18 http://eskovirri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/66667-euroopan-unioni-on-tienhaarassa