Eeva Kärkkäinen: Silmät kiinni vaativassa maastossa?

21.03.2011

Vaikka vielä hetken aikaa sitten toisin veikkailtiin, ydinvoima on nyt kuitenkin nousemaksi yhdeksi tärkeistä keskustelunaiheista kevään eduskuntavaaleissa. Syynä tähän on Japanin vakava maanjäristys ja sitä seurannut ydinonnettomuus. Taistelu ydinreaktoreiden kanssa jatkuu edelleen.

Japanin onnettomuus on vakava asia eikä sitä saa käyttää sopimattomalla tavalla hyväksi ydinvoiman vastaisessa kampanjoinnissa. Mielestäni näin ei ole ollutkaan. Olen seurannut ympäristöjärjestöjen tiedottamista onnettomuuden aikana ja mielestäni se on ollut asiallista tilanteen seuraamista. Olisi erittäin kummallista, jos ydinvoiman riskit eivät tapahtumien johdosta nousisi keskusteluun.

On selvää, että Japanin onnettomuuden kaltainen tilanne ei Suomessa ole mahdollinen. Suomi ei sijaitse maanjäristysherkällä alueella. Myöskään tsunameita ei Itämerellä juuri näy. Suomi on onneksemme monessa suhteessa erittäin turvallinen maa. Kaikkeen on kuitenkaan mahdotonta varautua, yllätyksiä ja huolimattomuuksia tapahtuu. Nyt on viimeistään ymmärrettävä, että ydinvoiman riskit saattavat joskus muuttua todeksi myös kehittyneissä maissa. Keskitetty energiantuotanto on aina hajautettua haavoittuvaisempaa, yhden voimalan onnettomuus vaikuttaa heti laajasti yhteiskunnan toimintaan.

Ydinvoiman ongelma on myös kysymys radioaktiivisen jätteen turvallisesta loppusijoituksesta. Suurimmassa osassa maailmaa tämä on vielä ratkaisematta. Käytetty ydinvoimalan polttoaine on vaarallisimpia ihmisen tekemiä aineita. Vaikka säteily alkaakin nopeasti laskea, ydinjäte säilyy vaarallisena jopa kymmeniätuhansia vuosia. Pelkästään ydinjätteen jäähdyttämisessä 100-asteiseiksi menee vähintään 20 vuotta. Vasta sen jälkeen loppusijoitus on mahdollinen. Suomessa jätetettä on päätetty loppusijoittaa kallioperään. Ydinjäteyhtiö Posiva laskee, että saven sisään kuparikapseleihin haudattu ydinjäte säilyy lähes muuttumattomana vähintään seuraavat 100 000 vuotta. Emme voi tuottaa tätä jätettä jatkuvasti lisää ja yhä useamassa paikassa. On mahdotonta ennustaa millainen maailma on esimerkiksi 100 vuoden kuluttua. Sata vuotta taaksepäin katsoessa huomaa, että aika monta kriisiä tuohon aikaan on mahtunut (muun muassa I ja II maailmansota).

Ydinvoiman riskit ovat totta. Totta on kuitenkin myös se, että myös esimerkiksi kivihiilellä tuotetun energian takia kuolee ihmisiä. Lähes kaikkiin energiamuotoihin liittyy ongelmia. Tuulivoima pilaa joidenkin mielestä maisemat ja turpeen kaivaminen suot, maalämpö saattaa vaikuttaa pohjavesiin. Päättäjien tehtävä on yrittää hahmottaa kokonaiskuva ja löytää pienin paha.

Mielestäni energiapolitiikan ykköskysymys on kysymys siitä mitä ihminen tarvitsee. Onko todellakin välttämätöntä, että 2010-luvun tekniikasta huolimatta kulutuksemme kasvaa kokoajan? Energiantuotannon lisäämisen sijaan meidän on keskityttävä energian säästämiseen. Se ei lihota energiayhtiöiden tilinpäätöksiä, mutta on elintärkeää kestävän kehityksen kannalta. Poliitikkojen on kannettava vastuunsa, emme voi lykätä kaikkien ongelmien ratkaisua hamaan tulevaisuuteen. Silmät kiinni vaativassa maastossa kulkiessa löytää itsensä nopeasti rähmältään.

Kirjoittaja Eeva Kärkkäinen eevakarkkainen.fi