Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko: Sote uudistaa myös sosiaalipalvelut

19.03.2018

Perhe- ja peruspalveluministeri Anika Saarikko:

Sote uudistaa myös sosiaalipalvelut

Nykymaailmassa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tekevät työtä usein omissa ympyröissään. Esimerkiksi kynnys ohjata terveyspalveluista sosiaalipuolen ammattilaiselle voi olla suhteellisen korkea.

Terveyspalveluissa asiakkaalla on jo nyt mahdollisuuksia valinnan paikkoihin, mutta sosiaalipuolella ei juurikaan. Tämä koskee mahdollisuutta valita niin palvelujen tuottaja kuin yksittäinen ammattilainen.

Tähän kaikkeen on tarkoitus tulla muutos uusien sote-lakien myötä.

Erityisesti sosiaalihuollon palveluja sekä paljon erilaisia palveluja käyttävien kohdalla muutos on huomattava. Valinnanvapaus laajenee merkittävästi vaikkapa vammaisten ja ikäihmisten kohdalla.

Kun nykyään esimerkiksi asumispalveluissa yksikön on kilpailutuksen kautta valinnut kunta, jatkossa valinnan tekee asiakas itse niiden palveluntuottajien väliltä, jotka on hyväksytty julkista palvelua tuottamaan, ja jotka ovat sitoutuneet tuottajalta vaadittaviin ehtoihin. Nykyiset palveluntuottajien kilpailutuksiin liittyvät ongelmat ja puheet huutolaiskäytännöistä ovatkin tulevaisuudessa toivottavasti historiaa, kun asiakas on jatkossa se, joka valitsee.

Sote-keskuksista on tarkoitus saada terveyspalveluiden ohella sosiaalihuollon yleistä ohjausta ja neuvontaa. Lisäksi maakunnan liikelaitos tuo omilla tiimeillään sote-keskuksiin sosiaalihuollon konsultaatiota sekä maakunnan mahdollisesti päättämiä muita sosiaali- ja terveyspalveluja. Tällä on tarkoitus syventää sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten yhteistyötä ja madaltaa konsultaatioiden kynnystä.

Palveluketjujen eli integraation toimivuudesta on nostettu huolta, ja asia onkin tärkeä. Sujuvien hoito- ja palveluketjujen rakentumista on vauhditettu esimerkiksi valinnanvapauslakiin kirjattuja integraation vaateita vahvistamalla. Laissa on nyt seitsemän pykälää varmistamassa tämän tavoitteen toteutumista vaikkapa tiedon kulkua eri toimijalta toiselle edellyttämällä.

Esimerkiksi maakunnan sote-keskuksiin jalkautuvien tiimien osaamista tulee kohdentaa erityisesti paljon palveluja tarvitseville, ja asiakassuunnitelman sääntelyä on tarkistettu. Sitä tarvitseville asiakkaille laaditaan yksi yhteinen asiakassuunnitelma, jota kaikkien hänelle niin sosiaali- kuin terveyspalveluja tuottavien on noudatettava.

Olennaista palveluketjujen kannalta ovat myös tietojärjestelmien toimiminen ja muutenkin tiedon kulun varmistaminen muun muassa hyvällä johtamisella ja eri toimijoiden roolien ja velvoitteiden selkiyttämisellä. Tänä päivänä on lukemattomia esimerkkejä siitä, että tuotannon integraatio ei takaa sitä, että tieto kulkee edes saman rakennuksen, saatikka laajemmin saman organisaation sisällä.

Asiakkaalla on jatkossa oikeus valita myös maakunnan liikelaitos ja sen palveluyksiköt, joista hän saa muut kuin suoran valinnan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Näitä ovat esimerkiksi sosiaalipalvelut, erikoissairaanhoidon palvelut, kotisairaanhoito tai erilaiset kuntoutuksen palvelut. Tämän valinnan asiakas voi tehdä mistä maakunnasta tahansa.

On hyvä muistaa, että erityisesti sosiaalipalveluissa yksityiset palveluntuottajat ovat jo nyt vahvasti läsnä tuottamassa palveluja. Yksityisesti tuotettujen sosiaalipalvelujen osuus on tällä hetkellä n. 32 prosenttia, ja osuuden arvioidaan kasvavan valinnanvapauden vaikutuksesta 39 prosenttiin. Ero ei volyymissä ole siis merkittävä.

Uudessa sote-järjestelmässä palvelut on kuitenkin mahdollista ottaa nykyistä hallitummin julkisen vallan otteeseen. Yksityiset palveluntuottajat otetaan vahvemmin mukaan tuottamaan julkista palvelua, ja vahva järjestäjä – maakunta – orkestroi kokonaisuutta. Samalla palvelujen käyttäjä asetetaan keskiöön, kun palveluja hänelle suunnitellaan.

Uudelta sote-järjestelmältä on lupa odottaa paljon. Viime kädessä se, mikä ratkaisee, onkin onnistunut toimeenpano.